Minne lapsuus ja leikki katosi?
Olen viimepäivinä muistellut omieni lapsuutta ja leikkejä. Kaiholla muistelen yhteisiä pyöräretkiä lähipuistoon, lattialla bratzien ja autojen/junien maailmoja ja upeita lego-rakennelmia, kaupunkeja taloineen ja laivoineen. Minne ne kaikki ovat kadonneet? Miksi kaksi ensimmäistä meilläkin leikki pitempään kuin kaksi viimeistä? Seitsemän vuoden aikana leikin ja lapsuuden aikana lyheni! Miksi? Miksi sitten jäin miettimään yhteisiä leikkejämme sisällä ja ulkona? Havahduin lapsuuden lyhyyteen eilen, kun kuulin, ettei tokaluokkalainen enää tarvitse nukensänkyä leikkeihinsä. Niiden aika on jo ohi! Apua!!! Yhdeksän vuotias on lapsi, jonka tärkein tehtävä on leikkiä yksin ja yhdessä kavereiden kanssa. Vielä yhdeksän vuotiaan kanssa voi vanhemmatkin leikkiä nukke tai autoleikkejä. Mieleeni muistuu eräs joulu: pikkupojat laitetiin väsyneinä päivän touhuista nukkumaan hyvissä ajoin ja isommat ponnistelivat valveilla. Miksi? Olin luvannut heille, että teemme yhdessä isot bratz- ja au