Mäyräkoira - Hugo
Siitä se ajatus sitten lähti - olenhan minäkin ok, tällaisena karkeakarvaisena kääpiömäyräkoirana! Synnyin elokuussa 2012, pian täytän siis kaksi vuotta! Perheeni kävi minua katsomassa ensimmäisen kerran, kun olin silmäni avannut! Olipa riemullista köpötellä huterilla jaloillani heidän luokseen. Veljeni ei ollut niin vikkelä, minä ehdin ensin! Minulle oli valittu nimikin jo. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen perheeni oli alkanut kutsua minua Hugoksi, taisin vielä silloin kellua turvallisesti äitini vatsassa! Kasvattajani kutsui minua myös Hugoksi, joten opin nopeasti ymmärtämään, mitä se saman hokeminen tarkoitti. Kahdeksan viikon vanhana minut haettiin tulevaan omaan kotiini. Automatka oli pelottava, itketti kovasti. Sain istua uuden mamini sylissä hellittävänä ja tunnin matkalla helpotti: nämä taitavat oikeasti välittää minusta! Uudessa kodissa minua odotti sama pesä, jossa olin äitini kanssa köllötellyt, olivat ihmiset ymmärtäneet ottaa sen mukaan! Ihana, tuttu tuo