Luottamusta etsien ja löytäen
Ajatukseni ovat tänä viikonloppuna yhä uudelleen palanneet luottamukseen. Miten erilailla me koemme luottamuksen? Mitä luottamus on? Keneen minun pitää voida luottaa? Ihan ensimmäisenä tietenkin olen ajatellut aviomiestäni. Yhteistä matkaa olemme taivaltaneet jo 27 vuotta, siitä avioliitossa 23. Monenlaista olemme kokeneet, mutta luottamusta emme ole kadottaneet näiden vuosien aikana. Luottamus toiseen on kasvanut kasvamistaan, erilaistet sattumukset, sairaudet ja elämän mutkat ovat vain vahvistaneet meitä. Tiedän ja olen aivan varma, että taustallani on aina suuri ja turvallinen aviomieheni - kaikessa. Hän on kuin kallio, luotan, että hän ei horju! Tämän kesän aikana olen saanut kantapään kautta opetella myös uudella tavalla luottamaan lapsiini. Reviirien kasvaessa jo halkaisijaltaan satoihin kilometreihin, en voi muuta kuin luottaa. Yhteinen aikamme haasteineen on varmasti antanut eväät, joilla pärjää, vaikka emme vanhempina ihan aina ole vieressä turvaamassa selustaa. Ylp