2020
Tämän vuoden tapahtumat tulee ihmiskunta muistamaan sairaudesta, joka levisi kulovalkean tavoin ympäri maailman. Kuinka se on sitten vaikuttanut minun ja meidän koko perheen elämään? Huoli lapsista ja Heikistä on jokapäiväinen; aloitan aamuni hyräilemällä "Päivä vain ja hetki kerrallansa" - virsi 338. Vaarini lauloi sitä minulle lapsena ja nyt se on päivittäin mielessäni... tuntuu kuin siunaisin laulun sanoin itseni ja perheeni. Tammikuu oli perheelleni surun aikaa, Hugo-mäyräkoiramme sairastui veriripuliin ja menehtyi 12 tunnin jälkeen ensimmäisistä oireista. Kipu ja suru on valtava - vieläkin. Välillä sydänalaa kouraisee ja kyyneleet tulevat silmiin, ikävä on valtavan suuri. Hugo kosketti sydäntäni syvältä, paikasta johon moni ei ole yltänyt. Surun mustissa pilvissä on kultainen reunus ja sen takaa pilkistää kaunis pilvetön taivas. Meidän suruumme auttoi ja auttaa pieni mäyräkoiratyttä - Ebba. Joku sanoo, että otimme uuden aivan liian nopeasti, toinen ta