Minne lapsuus ja leikki katosi?

Olen viimepäivinä muistellut omieni lapsuutta ja leikkejä. Kaiholla muistelen yhteisiä pyöräretkiä lähipuistoon, lattialla bratzien ja autojen/junien maailmoja ja upeita lego-rakennelmia, kaupunkeja taloineen ja laivoineen. Minne ne kaikki ovat kadonneet? Miksi kaksi ensimmäistä meilläkin leikki pitempään kuin kaksi viimeistä? Seitsemän vuoden aikana leikin ja lapsuuden aikana lyheni! Miksi?

Miksi sitten jäin miettimään yhteisiä leikkejämme sisällä ja ulkona? Havahduin lapsuuden lyhyyteen eilen, kun kuulin, ettei tokaluokkalainen enää tarvitse nukensänkyä leikkeihinsä. Niiden aika on jo ohi!

Apua!!!

Yhdeksän vuotias on lapsi, jonka tärkein tehtävä on leikkiä yksin ja yhdessä kavereiden kanssa. Vielä yhdeksän vuotiaan kanssa voi vanhemmatkin leikkiä nukke tai autoleikkejä.

Mieleeni muistuu eräs joulu: pikkupojat laitetiin väsyneinä päivän touhuista nukkumaan hyvissä ajoin ja isommat ponnistelivat valveilla. Miksi? Olin luvannut heille, että teemme yhdessä isot bratz- ja autoleikit  lattialle ja leikimme niin kauan kuin huvittaa. Ihan paras muisto siltä joululta! Lattialla oli lelujen lisäksi joulunherkkuja ja uusissa yöpaidoissa oli ihana leikkiä uusilla leluilla ilman, että kukaan mönkii niitä rikkomaan. Isommat olivat silloin eka- ja tokaluokkalaisia... kahdeksan ja yhdeksän vanhoja.

Historian valossa tuntuu hiukan hullulta (minun mielestäni), että lapsien leikkiaika lyhenee vuosi vuodelta. Vielä sata vuotta sitten taistelimme lapsuuden puolesta, aivan liian moni joutui silloin tehtaaseen töihin, koska perheillä ei ollut varaa elättää heitä. Näin täällä "sivistyneissä" valtoissa. Tänään kolmansien maiden tehtaissa raataa lapsia, jopa alakouluikäisiä, koska heidän perheillään ei ole varaa elättää heitä. Ja nyt on meidän vuoromme herätä taistelemaan heidän leikkinsä puolesta, lapsuus ja leikki on turvattava kaikille.

Miten sitten meillä? Lapset, joilla olisi mahdollisuus leikkiä, kiipeillä, pelata pihapelejä ja hypätä narua koulupäivien jälkeen, viedään kiireellä harrastuksiin harrastusten perään. Heille taisteiltu vapaa-aika leikille ja lapsuudelle on muuttunut suorittamisen "vapaa-ajaksi". Kuka taistelee heidän leikkinsä puolesta?

Voin toki olla väärässäkin, että tämän päivän lapset ovat paljon onnellisempia kuin esimerkiksi omat lapseni ilman sen suurempia aikataulutuksia (heillä oli koulupäivien jälkeen aikaa leikille, ystäville ja ulkoilulle). Ehkä tämän päivän lapsille on paljon tärkeämpää, että heillä on järjestettyä ohjelmaa iltaisin vieraan aikuisen kanssa ja että, heistä kasvaa pieniä einsteineja tietotekniikan, sosiaalisen median ja psnelosten sekä xboxien tarjoamien pelien käyttäjiä. Vai kasvatammeko ikäluokkaa, jolla on pärjäämisen stressin tuoma vatsahaava jo parikymppisenä?

Entä sitten se leikki, lasten ja vanhempien yhteinen aika? Ennen korostettiin, että leikki on lasten työtä ja että, leikkiessään lapsi oppii parhaiten. Tämän päivän leikki on Pokemon Go:n ja muiden härpäkkeiden leikkiä: sivusta katsottuna lauma lapsia kulkee kännykät kourassa näyttöä tuijottaen ja etsien öttiäisiä ruudulta....hiljaisuus on pelottavaa! Tai, että lapset viedään sisäleikkipuistoon touhuamaan SISÄLLE keskenään vanhempien hörppiessä kahvia kahvilassa ja surfaillessa somessa.

Entä, jos viikonloppuna koko perhe lähtisi reput selässä luontoon, laavulle makkaroiden kera? Entä, jos yhdessä rakennettaisiin kaikista legoista upea kaupunki ja leikittäisiin - yhdessä? Entä, jos yhdessä rakennettaisiin maja ja syötäisiin siellä eväät, luettaisiin kirjaa ja nukuttaisi siellä yhdessä päiväunet? Entä, jos ei riennettäisi kauppaan, treeneihin ja  turnauksiin laisinkaan? Oltaisiin ja leikittäisiin vaan???

Itse haaveilen vielä tänä syksynä retkestä Nuuksion luonnonpuistoon, todellakin makkarat ja eväät repussa koko porukan kanssa. Murrosikäiset tarvitsevat yhtä lailla yhdessäoloa ja ulkoilua meidän vanhempien kanssa, luonnossa, puhtaassa ilmassa. 

Odotan jo nyt joulua: leikki on meiltä jo jäänyt, mutta pelit eivät varmasti koskaan. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta yksi parhaimmista asioista joulussa on yhteiset pelihetket! Ne korvaavat nyt lapsuuden leikit: melkein aikuiset ja aikuiset voivat heittäytyä tunteiden (voittamisen ja häviämisen) valtaan herkutellen samalla jouluherkkuja. Parasta ikinä!!! Lasten leikkien ja pelien kautta minäkin opin nauttimaan yhteisistä pelihetkistä, vaikka olin ennen vannoutunut antipelaaja.

card by anna-mari west

Saa nähdä pelaammeko me Heikin kanssa Unoa vielä kiikkustuolissa vai onko leikkimme siirtynyt verkkoon? Niin kuin lasten ja nuorten leikeille on käymässä...

Lapsuutta ja leikkiä ei saa takaisin, niiden aika on tässä ja nyt - tänään!