Millaisen perinnön jätän lapsilleni?
Pyhäinpäivän lähestyessä ovat ajatuksiini hiipineet isovanhempani. Sukupolvi, jonka arvoja hallitsivat uskonto, koti ja isänmaa. Heidän ansiostaan Suomi säilyi itsenäisenä, sotakorvaukset maksettiin ajallaan ja maa rakennettiin raunioista uudelleen. Isovanhempani tekivät useampaa työtä saadakseen perheelleen leivän pöytään ja samalla he kasvattivat lapsistaan kunnollisia, rehellisiä kansalaisia. He eivät saaneet tai osanneet pyytääkään apua yhteiskunnalta, vaan he olivat valmiit tekemään kaikkensa Suomen ja suomalaisuuden hyväksi. He selvisivät, vaikka olivat joutuneet jättämään kotinsa ja elantonsa uuden rajan toiselle puolelle. Heidän oli unohdettava sodan aiheuttamat traumat ja puskettava uutta kohden; paikoilleen ei voinut jäädä -heillä oli asiat paljon paremmin kuin ehkä jollain toisella. He elivät, heillä oli perheensä ja toisensa, heillä oli tulevaisuus itsenäisessä nuoressa maassa. He eivät valittaneet ja vaatineet. Manttelista tehtiin useammalle lapselle takkeja, neulott