Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Lämpöä ja tervettä ylpeyttä äidin sydämessä

Kuva
En olisi ikinä uskonut, että voisin iloita lämmöstä näin paljon kuin tänään! Olen aina pitänyt itseäni enemmän vilpoisten ilmojen ihmisenä kuin lämmön ja auringon. Ilo kuintenkin läikehtii mielessä ja rinnassa yhtä aikaa auringon ja sinisen taivaan kanssa. Koko päivän on voinut viettää ulkona tehden pieniä juttuja, istuen, syöden ja nauttien kauniista ympäristöstä. Voiko elämä olla enää paljon parempaa? Tulevalla viikolla perheeni kutistuu todella pieneksi. Olemme kahden nuorimmaisen kanssa torstaihin saakka... ensimmäisen kerran hänen elämänsä aikana. Eikö tunnu hullulta? En ole koskaan ollut hänen kanssaan kahden, aina on ollut toisia ympärillä. Odotan innolla yhteisiä hetkiämme: saan kuunnella tarkasti keskittyen vain ja ainoastaan häneen. Minusta tuntuu, että on aivan erityisen tärkeää olla Konstan kanssa kahden juuri nyt ennen yläkouluun lähtöä. Pian hänellä ei ole niinkään aikaa minulle, kaverit vievät kaiken ajan ja täyttävät hänen mielen. Nyt voin ehkä vielä vaikuttaa,

Juhlan jälkeen... hiljaisuus

Kuva
Vietimme kesäkuun toisena viikonloppuna Antin ylioppilasjuhlia =) Ilma suosi meitä, taisi olla kesän ensimmäinen kunnon hellepäivä - saimme istua pihalla nauttien ystävien ja sukulaisten seurasta. Juhlat olivat todella onnistuneet, juuri Antin näköiset! Rennot ja iloiset. Tarjoilut riittivät juuri ja juuri...jääkaappiin ei jäänyt mitään laitettavaa! En ole vielä kertaakaan onnistunut mielestäni näin hyvin mitoittamaan ruokia. Annalle ja minulle ei jäänyt kuin astioiden peseminen, kuivaaminen ja pakkaaminen seuraavia juhlia varten. Ei mikään vähäpätöinen homma; väsyneenä ei yhtään huvittaisi, mutta ajatus aamuisesta tiskivuoresta kyllä auttaa jaksamaan =) Yksi elämänvaihe on nyt Antilla päättynyt. Tiedossa on ehkä opiskelua, varmasti urheilua, kesätöitä ja jonain päivänä armeija. Toivon niin paljon hyviä asioita ja ihmisiä matkallesi, poikani! Onnistuneiden juhlien jälkeen iskee ehdottomasti rapula. Mitään ei jaksaisi tehdä, mikään ei huvittaisi! Onneksi on myös lupa höllentää ja

Kesällä on niin paljon muuta kuin ruoanlaittoa! Tässä hiukan vinkkejä arkeesi

Kuva
Minulta on pyydetty ruokaviikkoja elämän helpotukseksi näin kesälomilla... Nyt on niin helppoa keventää - kasvikset ja marjat ovat niin hyviä ja edullisiakin (varsinkin jos niitä löytyy omasta pihapiiristä). Tässä nyt kuitenkin tuleville päiville vinkkejä: Torstai Pannukakkua, mansikoita ja appelsiinirahkaa 2 dl maitojauhetta 1 l   vettä 5     munaa 5 dl vehnäjauhoja 1 tl  suolaa Sekoitellaan kaikki tasaiseksi ja annetaa hetken aikaa turvota. Voitele leivinpaperilla peitetty pelti voilla, kaada taikina pellille ja tee vielä muutama lastu voista kakun päälle. 225 asteessa noin 25-30 minuuttia Koska uuni on jo valmiiksi lämmin, kannattaa tehdä toinen ruoka perään... Kaalilaatikkoa päivälliseksi! Uudesta kaalista saa todella hyvän laatikon, suosittelen =) Lounaaksi kana-pasta-juusto salaattia ja reissumies krutonkeja Maustamatonta kanaa Edam juustoa kuutioina Pastaa Salaattia Paprikaa Tomaattia Kurkkua Kevätsipulia Krutonkeihin reissumiestä paloina ja p

Loma, loma, loma

Kuva
Niin se sitten alkoi - jo pitkään odotettu LOMA! Haikein mielin seisoin nuorimmaisen koulun pihalla odottaen kuudesluokkalaisten kukitusta. Olin melko varma, että tällä kertaa pystyn olemaan itkemättä (olenhan tuon seremonian jo kolme kertaa nähnyt). "On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Näin meidät yhteen liittää tää muistojemme maa. Jäi jälki sydämimme, jälki unelmiin; teille laulamme nyt näkemiin! Turvallista matkaa me toivotamme näin"... Ja sitten ne kyyneleet virtasivat taas kerran putouksen tavoin! En kerta kaikkiaan voinut mitään haikeudelle...pieninkin on pian iso! Nämä virstanpylväät ovat niin kovin haikeita, jotain peruuttamatonta jää aina taakse. Jotain mitä ei voi enää tehdä toisin, jotain minkä ei haluaisi koskaan katoavan. Onneksi jää muistot ja nehän vain paranevat vanhetessaan! Haikein mielin lähdin vielä ylioppilaamme juhlaan. Meillä kävi onni onnettomuudessa, saimme viettää juhlan Antin kanssa, vaikka niin ei alunperin pitänyt olla. Ensimmäi