Jouluhöperyyttä

Niin se iski pölkyllä päähän minua taas kerran tämä JOULU!

Pyhäinpäivän aattona ruokakaupasta puuttui enää vain joululaulut! Käyn yleensä lähikaupassa ostoksilla, mutta nyt päätimme tyttäreni kanssa lähteä "isolle kirkolle" ruokakauppaan.  Kauppojen hyllyt olivat täynnä joulukalentereja, -kortteja, suklaata, -koristeita, -kukkia, kaikkea ihanaa joulutavaraa... Yhdessä halloweenkummitusten kanssa!

En pidäkään itseäni enää höperönä. Joulu saapuu kauppoihin vuosi vuodelta aikaisemmin. Pieniä lapsosia kiusataan lelulehdillä ja -vuorilla monta kuukautta ennen joulua... Toiveet ja haaveet ehtivät muuttua moneen kertaan ja sitten jouluna ei enää jaksa innostua juuri mistään. Eiköhän jo musiikkimaestrotkin kaupoissa kaivele pölyttyneitä joulun cd-levyjä varastoistaan, laulut kajahtavat ihan näinä päivinä korviimme!

Eihän sitä auta pienen ihmisen pyritellä joukkohysteriaa vastaan, vaan mukana on mentävä!

Päätimmekin aloittaa tyttäreni (olen saanut hänestä itselleni oikein hyvän apulaisen projekteihini) kanssa joulun valmistelut. "Onneksi" sunnuntai valkeni sateisena ja kurjana päivänä; saimme hyvän syyn lähteä ristiretkelle Ikeaan. Meidän lisäksi varmasti puoli Espoota oli ajatellut samaa: parkkipaikkoja ei ollut (paitsi henkilökunnan puolella), ruuhkat kaupan käytävillä oli valtavat ja jonot kassoilla kilometrien mittaiset! Pienenä vinkkinä minun teki mieli antaa henkilökunnalle juomapisteiden ripottelu tavarataloon; ostavaiset olisivat olleet hiukan paremmalla tuulella, jos olisi pidetty hyvää huolta nestetasapainosta!

Selvisimme hyvän suunnittelun ja kahden reippaan naisihmisen voimalla reissusta melko pienin vaurioin ja nopeasti: servetit ja näkkileipä unohtuivat keltaiseen kassiin. Tuliaisina kuitenkin kaikkein tärkeimmät: joulupaperit ja -nauhat, lahjakortit, pienet koristeet lahjojen päälle , kynttilälyhty kynttilöineen sekä kenkäkaappi eteiseen. 

Hupsista! Nyt tuli pienen pieni lisävivahde tähän höpöilyyn. Anna päätti organisoida eteisen uuteen uskoon ja kenkäkaappi hankittiin pipoille, lapasille ja villasukille. Nyt niillä on oma paikkansa kaapissa... en tosin tiedä kuinka kauan!

Hyvältä uusi järjestely kuitenkin näyttää ja parasta siinä on se, ettei Hugo-mäyriksellä ole enää metsästettävänä käsineitä (niitä on kulunut koirulin hampaissa muutama tämän syksyn aikana).

Takaisin asiaan.
Huonekuusen (olen jo pitkään toivonut saavani) ja useiden kynttilöiden avulla sitten torjuimme kurjaa pimeyttä reissumme jälkeen. Kahvilla, lakritsalla ja joulupipareilla siivitimme ajatuksemme annettaviin joululahjoihin. 

Tänä vuonna meillä on lista. Ei tuhmuuslista vaan oikeasti lahjalista! Monen nimen kohdalle saimme kirjata jo ok-merkinnän, sillä illan aikana useampi sukka ja lapanen löysi tiensä lahjapakettiin... Voi kuinka hauska olikaan tehdä lahjapaketteja: tunnelmaan virittyäksemme soitimme Tomi Metsäkedon joululevyä. Kokeilimme lahjojen paketointia ihan ilman minkäänlaista musiikkia - ei siitä mitään tullut. Tunnelma se olla pitää, että lahjapaketteihin saa laitettua paperin ja narun lisäksi vielä rakkauden ja lämmön lahjan saajalle. Taajuus löydettiin ja paketteja valmistui liukuhihnalta!

Listani avulla ei ehkä tule sitä kuuluisaa paniikkia. Vielä minulla on hyvin aikaa hankkia ja yliviivata sitten hankinnat listalta. 

Kodin pukemiselle juhlaan jää nyt toivottavasti enemmän aikaa.
Vielä minulla on aikaa tehdä ja ajatella kotia varten uusia juttuja...


Kaikeksi lopuksi: onneksi minulla on neljä nuorta ihmistainta, jotka pitävät minut jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa! Olisin ihan höperöitynyt ilman heitä ja meillä varmasti jo vilistäisi tontut sekä enkelit sulassa sovussa pitkin kaappeja ja rappuja. Nyt on tärkeintä keskittyä taas ruokaan, läksyihin, pyykkeihin ja heihin: lahjoista parhaimpiin!

Silti - en luovuta: pieni höperyys on hyväksi! 

Tässä linkki ihanaan lauluun ja tunnelmointiin tulevasta: 
Tomi Metsäketo - Ihme