Loma, loma, loma

Niin se sitten alkoi - jo pitkään odotettu LOMA!

Haikein mielin seisoin nuorimmaisen koulun pihalla odottaen kuudesluokkalaisten kukitusta. Olin melko varma, että tällä kertaa pystyn olemaan itkemättä (olenhan tuon seremonian jo kolme kertaa nähnyt).

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Näin meidät yhteen liittää tää muistojemme maa. Jäi jälki sydämimme, jälki unelmiin; teille laulamme nyt näkemiin! Turvallista matkaa me toivotamme näin"...

Ja sitten ne kyyneleet virtasivat taas kerran putouksen tavoin! En kerta kaikkiaan voinut mitään haikeudelle...pieninkin on pian iso!

Nämä virstanpylväät ovat niin kovin haikeita, jotain peruuttamatonta jää aina taakse. Jotain mitä ei voi enää tehdä toisin, jotain minkä ei haluaisi koskaan katoavan. Onneksi jää muistot ja nehän vain paranevat vanhetessaan!

Haikein mielin lähdin vielä ylioppilaamme juhlaan. Meillä kävi onni onnettomuudessa, saimme viettää juhlan Antin kanssa, vaikka niin ei alunperin pitänyt olla. Ensimmäinen suunnitelma oli, että hän kilpailee Kööpenhaminassa maailman cupissa ja valmistujaisia vietetään muutaman viikon päästä. Aina ei vain elämä solju käsikirjoituksen mukaan: korkea kuume esti lähdön, mutta mahdollisti meille ikimuistoisen juhlan Jyllassa.

Itkuhan siellä koululla taas tuli! Antin painaessa valkoisen lakin päähänsä, en voinut taaskaan pidätellä kyyneleitäni. Aikuisuus on aivan kulman takana! Nyt pitäisi tietää, mitä ja minne haluaa... En ole laisinkaan kateellinen lapselleni, maailma on mahdollisuuksia täynnä ja nyt täytyy vain osata valita parhaat päältä.

Minulle jää se kaikkein helpoin osa! Saan taas kerran valmistella iloisia juhlia edellisen vuoden aikatauluja mukaellen. Onneksi kirjoitin lähes kaiken muistiin, valmistellessani Annan viime kevään valmistujaisia! Työjärjestystä hiukan muuneltuani tähän hetkeen sopivaksi, voin taas kerran rauhallisin mielin odottaa juhlaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja juhla voi alkaa ilman stressiä valmisteluista.

Jokaiselle tulevalle päivälle on jotain varattuna: alkaen inhottavimmista pesemisistä (kaapit, kamanat ja ovet).Tiedän, ettei kukaan niitä katsele, mutta pakko se on oman mielenrauhan takia puunata. En vain kehtaa olettaa vieraiden sokeuteen sormenjälkien suhteen..

Silitys, siivous ja sauna - kolme ässää, aikatauluni peruskivet.
Onneksi tuleviin päiviin ei ole ladattu niin paljon onnistumisen paineita kuin  Suomen hallituksen muodostukseen! Rättiä ei voi heiluttaa väärin, silityskin jo sujuu, saunan ajattelin myös pestä samalla tohinalla. Juhannus on ihan pian ja silloin voin sitten viedä vain pienen koivunoksakimpun saunaan tuoksua ja tunnelmaa tuomaan! Pääsempä niistä harjoituksista sitten helpommalla - vain ruokaa ja leivonnaisia ohjelmassa!

Kesään on aina ladattu niin paljon odotuksia. Kaikenlaista pitäisi ehtiä tehdä, nähdä ja kokea. Tänä kesänä olen aijatellut pysyä paikoillani kuin kallio! Kaikki muut perheessäni suhaavat enemmän tai vähemmän maailmalla, jonkun on pidettävä linnaketta pystyssä. Ajatus tuntuu todella hyvältä!

Lenkit Hugon kanssa, aamukahvit pihalla (ehkä hiljaisuudessa), kevyttä syömistä, päiväunet, käsitöitä ja ylenmääräistä kahvittelua! Voiko sitä enempää ihminen toivoa...ehkä yhden voisin kuitenkin: koko perheen kanssa uimarantaretki lähirantaan eväineen (taas kerran kahvia, suolaista ja makeaa, hedelmiä ja marjoja). Elämäni ei onneksi kaadu, jos en saa koko porukkaa yhteen. Ainahan voin ottaa termarin ja Muumi-mukin reppuun lenkkeillessäni Hugon kanssa. En ainakaan kuule nurinaa kaikesta muusta paljon kivemmasta tekemisestä! Varsinkin jos, pakkaan mukaan yhden porkkanatikun...

Hyvää alkavaa kesää sinulle lukijani!