Lämpöä ja tervettä ylpeyttä äidin sydämessä

En olisi ikinä uskonut, että voisin iloita lämmöstä näin paljon kuin tänään! Olen aina pitänyt itseäni enemmän vilpoisten ilmojen ihmisenä kuin lämmön ja auringon. Ilo kuintenkin läikehtii mielessä ja rinnassa yhtä aikaa auringon ja sinisen taivaan kanssa. Koko päivän on voinut viettää ulkona tehden pieniä juttuja, istuen, syöden ja nauttien kauniista ympäristöstä. Voiko elämä olla enää paljon parempaa?

Tulevalla viikolla perheeni kutistuu todella pieneksi. Olemme kahden nuorimmaisen kanssa torstaihin saakka... ensimmäisen kerran hänen elämänsä aikana. Eikö tunnu hullulta? En ole koskaan ollut hänen kanssaan kahden, aina on ollut toisia ympärillä. Odotan innolla yhteisiä hetkiämme: saan kuunnella tarkasti keskittyen vain ja ainoastaan häneen.

Minusta tuntuu, että on aivan erityisen tärkeää olla Konstan kanssa kahden juuri nyt ennen yläkouluun lähtöä. Pian hänellä ei ole niinkään aikaa minulle, kaverit vievät kaiken ajan ja täyttävät hänen mielen. Nyt voin ehkä vielä vaikuttaa, voin ehkä vielä tartuttaa omia arvojani ja ajatuksiani toivoen parasta: hymyilevää ja avointa nuorta niin kuin veljensä ja siskonsa.



Kuinka sydämestäni nipsasi tänään, kun tulin aamulenkiltä Hugon kanssa. Antti istui lähtövalmiina sohvalla, halusi vain ennen lähtöä vielä halia ja vaihtaa muutaman sanan! Ei halunnut lähteä ilman halia! Voiko äiti enää toivoa parempaa? Jos jotain niin lähteminen ja kotiin jääminen on varmasti helpompaa iloisella mielellä...lapsen (nuoren miehen) hymy jää ikuisesti äidin sydämeen.

Vaikea uskoa tätä ajan kulkua! Seisoin tänään ensimmäisellä rappusella
halatakseni toiseksi nuorimmaistani reppuineen. Pituuseromme on niin suuri, vaikka minäkään en ole ihan sieltä lyhyimmästä päästä! Lähetin Kallen mansikkapellolle ja Antin treenaamaan Kangasalan Vesijärvelle halaten ja iloiten heidän kanssaan, en itkien ikävästä niin kuin aikaisemmin olen tehnyt. Napanuoran katkaiseminen on siis hyvässä vauhdissa - pojat sen ovat jo omalta puoleltaan taitaneet katkaista!


Vanhemmuuden muuttuminen lasten kasvaessa on yllättänyt minut! Suhtauduin hyvin epäillen nuorempana äiteihin (lähinnä naistenlehdissä), jotka julistivat lastensa olevan parhaita kavereitaan. Suhde omiin lapsiin kasvaa, mutta ei sitä mielestäni voi koskaan verrata kaveruuteen. Se on jotain paljon suurempaa! Siihen liittyy niin paljon enemmän lämpöä, rakkautta ja yhteyttä. Kaveruuden voi tarpeen tullen "irtisanoa", äitiyttä ei koskaan. Äitiyteen kuuluvat kaikki ilot ja surut, molempien kasvamisen kivut. Kuka kaveri jaksaisi sitä kaikkea, mitä äiti jaksaa? Rakkaudesta omaan lapseensa!

Olen saanut äitiyden tehtäväni melko hyvään vaiheeseen. Vanhemmuuteni ei tosin koskaan lopu. Joskus ehkä kuitenkin tulee päivä, että lapset ovat minua huomattavasti viisaampia (on varmasti jo nyt) ja tarvitsen heitä selvitäkseni arkisista askareista. Toivottavasti silloin suhteemme on yhä tällainen kuin nyt: avoin, rehellinen ja lämmin. Toivottavasti heistä jokainen on valmis antamaan pienen hetken ajastaan minulle...minun aikani he saavat niin kauan kuin vain tarvitsevat!

Vaikka suomalaiseen luonteeseen ei millään lailla kuulu kehuminen, tänään ajattelin kehua hiukan itseäni...sillä tänään olen huomannut onnistuneeni. Tasapainoiset, luottavaiset ja iloiset ihmisentaimet ovat tänäpäivänä jonkinlainen ihme ja harvinaisuus.
On niin kovin helppoa luovuttaa...minäkin olisin voinut niin tehdä!

En kuitenkaan voi luovuttaa sillä joskus, kauan kauan sitten, olen pyytänyt ja rukoillut heistä jokaista. Lapseni ovat suurimmat lahjat, jotka olen koskaan saanut! Olen ollut luottamuksen arvoinen saadessani heidät... Minuun ja mieheeni on luotettu, että pidämme heistä jokaisesta huolen, rakastaen heitä jokaista kaikissa tilanteissa ja hetkissä.

Lähes joka päivä saa lukea tai kuulla nuorista, jotka ovat tehneet sen viimeisen kaikista surullisimman päätöksen vieden ehkä mukanaan monia muita. Elämän epävarmuus ja rikkonaisuus on aivan liian monelle aivan liian tuttua. Liian monen nuoren ihmisen elämässä on enemmän epävarmuutta, kylmyyttä ja väkivaltaa kuin hyviä,turvallisia ja aikuisia ihmissuhteita. Yksi hyvä ihmissuhde voisi varmasti pelastaa monta!

Vielä tähän lämpimään....nyt on aika säilöä auringonsäteiden energia pitkiä ja pimeitä talven hetkiä varten. Tarvitsemme kaiken mahdollisen avun taas jaksaaksemme tärkeässä tehtävässämme: aikuisina lastemme elämässä lämpöä ja turvallisuutta heidän ympärilleen luoden...