Kiitollisuuslista


Vuoden viimeisenä päivänä on aikaa miettiä mennyttä vuotta. Tehdä kiitollisuuslista...
Lapset - jaksan aina miettiä, miten ihania he ovat!
Heikki - yhteistä taivaltamme on jo takana 28 vuotta. Mihin on aika kadonnut?
Hugo - pieni suuri mäyräkoiramme. Lajityypilliseen tapaan varsin itsepäinen, mutta niin suloinen - halutessaan.
Koti - syntyy meidän kaikkien yhteisestä panoksesta. Ilman meitä ei ole kotia, me olemme koti!
Minun tehtäväkseni on pääsääntöisesti muodostunut jatkuva nalkuttaminen väärässä paikassa olevista tavaroista ja säännöllisin väliajoin huonekalujen siirtelystä paikasta a paikkaan b. Joku voisi luulla sitä sisustamiseksi, minun mielestäni se kuitenkin on lähinnä kyllästymistä vallitsevaan järjestykseen.


Mitä enemmän ikää karttuu, sitä useammin olen kiitollinen terveydestä. Enää ei flunssasta parane niin nopsasti, jälkitila väsymyksineen tuntuu kestävän joka kerta pitempään. Luut ja nivelet kolottavat, silmät hämärtyvät....silti minulla on paremmin kuin ehkä jollain toisella. Hugo pitää minut liikkeessä useamman kerran päivässä kelillä kuin kelillä kaikissa kolotustiloissa. Voisi siis olla paljon huonomminkin nämä asiat!
Tyypillisenä naisena voisin olla hoikempi, minulla voisi olla vähemmän harmaata hiuksissa ja rypytön naama. Ikä on kuitenkin antanut jo rapistumisvaroituksen, siitäkin on syytä olla kiitollinen. Saattaa karttua vielä viisautta, jota ehkä jo kaipailen 😊


Ei ole kliseistä olla kiitollinen omista vanhemmistaan tässä iässä. Monella meistä ei heitä enää ole, paitsi muistoissa. Luin hätkähdyttävän lauseen muutama päivä sitten:"minun ja kuoleman välissä ei ole enää ketään." Onneksi näin ei ole kohdallani ja onneksi minulla on perheeni - en ole yksin. Muistaisinpa halata omia rakkaitani aina heitä nähdessäni, koskaan ei voi tietää viimeistä kertaa.

Uudet ihmiset, joita tämän vuoden aikana olen saanut oppia tuntemaan, ovat yksi kiitollisuuden aihe. Ajatuksia on hyvä välillä tuulettaa ja hyvänä harjana toimivat uudet suhteet...

Ilon pilkahduksia ja muistojen helmiä ovat olleet juhlat, joita olemme viettäneet tänä vuonna. Erityiset kiitokset lähetän mielessäni kaikille vieraillemme, he tekivät juhlista JUHLAT!


Kiitollisimmillani olen kuitenkin ihan
tavallisessa arjessa: työssä, koulussa, sohvalla, lenkillä. Elämässä ympärilläni! Ystävistäni!

Kiitoksen täyteistä viimeistä vuoden 2015 päivää ja mielettömän hyvää uutta vuotta meille kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2020

Minne lapsuus ja leikki katosi?

Voiko äiti olla edes joskus oikeassa?