Naisille ja heidän miehilleen

Huomenna juhlistetaan maailman laajuisesti naisia!

Mutta olisiko naisia ilman miehiä? Tyhmääkin tyhmempi kysymys: ei.

Oman naiseuteni mitta on selkeästi riippuvainen ihan omasta miehestäni....toisinaan sitä tuntee olevansa niin naisellinen, että! =)

Aikaisemmassa työssäni näin kuinka itäisen naapurimaan miehet huomioivat vaimojaan ja tyttöystäviään naistenpäivän kunniaksi. Meillä on vielä paljon saavuttamatta, siskot!

Vai oletko saanut ihan jokaisena naistenpäivänä ruusuja, onko sinulle valmistettu upea illallinen tai viety sinut syömään muualle kuin mäkkäriin, timanteista puhumattakaan?

Muistelin eilen ääneen menneitä hääpäiviämme ja kysyinkin sitten mieheltäni, että hiukan heikentyneestä muististani johtuen en oikein tahdo muistaa, olemmeko juhlineet ja muistaneet toisiamme millään tavalla viime vuosina? Hän kyllä vakaasti oli sitä mieltä, että muistettu on, vaan miten, siitä ei ollut ihan varmaa tietoa.

Voin vakuuttaa, että timantteja ei ainakaan ole ollut tyrkyllä.... Josko sitten suomalaiseen tapaa pieni suukon muiskautus on ohi mennen tullut vaihdettua, johan siinäkin on jo sitä jotain =)

Parasta ehkä kuitenkin kaikessa (näin suomalaisena naisena), on se ihan tavallinen, turvallinen arki!
Lapset koulussa, mies töissä, koti vähemmän kaaoksessa, pyykit melkeinpä selvitetty, koira lähes esittelykuntoinen ja ruoka uunissa - voiko sitä enempää enää nainen elämältään pyytää... ehkä vuosien saatossa kertyneen univelan nopeaa kuittaamista??

En taida siis tarvita huomisen naistenpäivän takia erityisiä muistamisia...taidan tarvita arjen hellyyttä, huomioimista ja turvallista yhteiseloa vuoden jokaisena päivänä!

Silti oikein hyvää päivää kaikille naisille ja heidän kumppaneilleen! Ja kiitos rakkaalle miehelleni näistä kaikista naistenpäivistä ja hääpäivistä, jotka olen kanssasi jo kulkenut!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2020

Minne lapsuus ja leikki katosi?

Voiko äiti olla edes joskus oikeassa?