Ihmeellisen ahkeraa väkeä kahdessa kerroksessa

Viikonloppu oli ja meni. Näin jälkeenpäin ajateltuna taisimme viettää aikaa työleirillä! Taas!!

Lauantaiaamu ei ehtinyt pitkälle, kun jo isäntä alkoi kiinnittää hyllyjä pakettiautoon takaisin. Enää ei tässä perheessä muuteta mihinkään! Tai niin ainakin hän olettaa...ehkä voisi hiukan syksyisten sateiden alettua siivota vaikka alakerran varastoa =) ja tehdä sellaisia kivoja kuormia kirpputoreille ja kierrätykseen...ehkä.

Pian oli vuorossa autojen imurointia ja pesua. Naureskelin pihalla puunoksia ja mätiä omenia kerätessäni, että niin ne kaikki nyt husaa autojen kimpussa: tyttö imuroiden omaansa ja isä kantaen työkalujaan autoon. Suloista ja söpöä!

Jos nyt ajattelet, että eihän autojen peseminen ja puunaaminen sekä roskien kerääminen pihasta ole mitään! Leiri jatkuu: lakanat vaihtoon, pesukoneeseen ja Rauli-myrskyn riepoteltavaksi narulle kuivumaan.

Nälkähän jo tässä vaiheessa alkoi minuakin muistuttaa, joten tein lasagen uuniin ja pullataikinan nousemaan. Sitten jatkettiin imuroinnilla, lattioiden pesulla, pölyjen pyyhkimisellä ja vessojen kuuraamisella. Ihan normaaleja kodinsiivousjuttuja! Mutta juju tässä oli se, että tällä kertaa jokainen viidestä osallistui ja hommat oli hoidettu ennen puolta päivää!!!!!

Joskus perheeni yllättää positiivisesti tällä energiallaan! Kauniisti katettu pöytä vähän myöhäiselle lounaalle ja päälle pullakahvit parvekkeella (joka myös ehdittiin siivoamaan kaikessa rytäkässä roskista) ahkeroinnin päätteeksi.

Sunnuntaina siivosimme taas, tällä kertaa Raulin jättämiä sotkuja pihalle. Tosin yllätävän vähän oli sotkua tullut; tuuli taisi olla niin kova, että vei pudottamansa roskat mennessään. Hyvä niin!

Sunnuntain työrupeamaan sisältyi myös oikein kunnon pata lampaasta juureksien kera sekä mutakakkua jäätelön kera jälkkäriksi. Tosin tällä kertaa yhdessä tehtynä, kukaan ei ollut yksin keittiössä =) Pataruoat ja syksy ovat lyömätön pari ja vahvasti suklainen jälkiruoka...Vatsat pullollaan kestää kaikenlaiset tuulet ja tuiskut!

Ajatuksiin jo pyörähti pienen hetken ajan tuleva pimeys: yritin parhaani mukaan kääntää sen positiiviseksi: pian on kynttilöiden ja villasukkien aika! Hämärät päivät antavat luvan poltella tuikkusia vaikka koko päivän ajan ja eihän ilman villasukkia selviä viileistä ja koleista päivistä saati öistä.

Jotain jäi tuleville päiville. Hugon riemuksi, koiraa emme ehtineet pestä tai viitsineet kiusata pesulla. Sateita ja hyvää syytä pesuhetkelle siis odottelemme! Banaanikakku jäi suunnitelmista huolimatta tekemättä, vaikka ainekset löytyvät jo kaapista - ehkä tänään on sen vuoro.

Yhdessä touhuttiin ja koti näyttää taas siistiltä - hetken. Perjantaina villakoirat ovat varmuudella jo vallanneet oman osuutensa lattiapinta-alasta ja homma on aloitettava alusta....

Luin aamulla artikkelin vanhasta lehdestä hidastamisesta - hienosti sanottuna downshiftaamisesta. Meillä olisi sellaiselle tilausta! Antin muuttoilmoituksen jälkeen olemme hyörineet kuin muurahaiset keossaan ja mielestäni voisimme nyt jo alkaa hiukan rentoutua viikonloppuisin. Aina ei todellakaan ole pakko suorittaa jotain (kai)! Joskus voisi oikeasti nostaa jalat rahille tai minun kauhukseni pöydälle ja antaa vain olla (vaikea ajatus minulle, mutta kokeilemisen arvoista)!

Jos ehkä mahdollisesti ensi viikonloppuna =)