.jpg)
Näin kevään korvalla on mukava siirtyä vähän kevyempään tekemiseen, virkkaamiseen.
Olen tehnyt jokaiselle lapselle "kapioksi" suuren liinan, voivat käyttää sitten pöydällä tai sängyllä - jos haluavat.
Ennen kuin muutimme Espooseen, kotimme oli putkiremontin takia paketissa. Meille vakuutettiin, että kaikki tavaramme säilyvät varmasti. Huoneiston sisäovet, joihin ei mennä, sinetöidään.
Toisin kävi! Olen saanut huomata monen tavaran vaihtaneen omistajaa. Harmillista, sillä moni käsityö, joka koristaa nyt jonkun toisen kotia, oli minulle tärkeä. Isoäitini oli niistä osa tehnyt ja omista töistäni kaipaan töitä, joihin ei ole olemassa enää malleja.
On aina kurjaa joutua varkauden kohteeksi. Nyt se tuntuu kurjalta, sillä uskoin tavaroidemme olevan turvassa ja kaikkien kiireiden takia en huomannut puuttuvia tavaroita... kunnes olisin laittanut juhlaliinan pöytään =(
Miksi näin? Miksi lapsieni tumput katoavat koulussa? Miksi toisen omaisuutta ei kunnioiteta?
Näin ne ajatuksen siirtyivät virkkaamisesta varkauksiin! Onneksi uusia käsitöitä voi tehdä koko ajan lisää ja niiden tekeminen on vielä kaupanpäälle rentouttavaa. Unohtuu kurjat muistot ja uusia muistoja tulee jokaisen silmukan myötä lisää.Tämän peiton tein mäyriksellemme: siihen on ihana kietoutua, sen alle voi piilottaa pallon, sitä on ihana pedata - se kestää, se on kaunis ja lämmin! Muistoja täynnä jo nyt =)
Yksi lapsista lähti vielä työharjoitteluun sairaalaan, yksi nukkuu turvallisesti omassa sängyssään, kaksi poikaa ja isä katsovat tv:tä yhdessä..Elämässä on asiat oikeastaan hyvin, pitää vain löytää oikeat asiat, mistä iloita! Nyt on iltateen aika!
Hyvää ja rauhallista yötä! Nautitaan siitä mitä meillä jo on, ei tavoitella mahdottomuuksia!
Kommentit
Lähetä kommentti