KEVÄT KEIKKUEN TULEVI...

Aamulenkillä mäyrikseni kanssa saimme nauttia ihanasta kevään tuoksusta. Tuntuu hassulta, että näin pian on jo havaittavissa kaikenlaisia kevään merkkejä.

Lokkien kirkuna, pienet ruohontupsut, vettä täynnä oleva puro, leskenlehden pienet pompulat ja omassa pihassa sipulikukkien orastavat lehdet sekä maksaruohon pienet, ihanan vihreät sirkkalehdet... Kaikkea tätä sain katsella aamulla ja ihmetellä: tällainen talvi tällä kertaa!

Pimeän syksyn ja tammikuunkin jälkeen, valo tuntuu kertakaikkisen ihanalta, vaikkei tänään aurinko meillä paistakaan! Tosin kotona kaikki pöly ja ikkunoiden lika sekä pintojen tahrat näkyvät ärsyttävästi ja vaativat minua toimimaan. Olen aina luullut olevani hyvinkin siisti ihminen, mutta tämä kevään valo paljastaa inhottavasti totuuden: tarttis rouva tehdä jotain!

Eilen ihailin kaupassa upeita vaalean lilan värisiä tulppaaneja! Viikonlopuksi ajatteli niitä hankkia pöydälleni... Lisäksi lähikauppaani oli tullut ihana uutuus: yrttilaatikko, jossa on useampi terhakka yrtinalku valmiina istutettavaksi mukana tulevaan puulaatikkoon. Talvella sitä on kaivannut, omaa yrttimaata ja senkin on joku ihana puutarhuri tehnyt meille kaupunkilaisille valmiiksi. Tässä toinen ostos viikonlopuksi! Kerronpa sitten onnistuiko niiden kasvatus vielä harrastelijaltakin =)




Tämän kevään yhtenä haastena itselläni on löytää mahdollisimman paljon tällaisia suloisia kukka-astiastoja.
Mielestäni päiväkahvi maistuu parhaimmalta tällaisesta sirosta ja kauniista astiasta! 

Arabian tuotannossa näitä siroja astiastoja on ollut useita viime vuosisadalla. Mielestäni näistä huokuu jotain sellaista, mitä me - kaiken kiireen ja informaatiotulvan keskellä elävät - emme oikein voi käsittää: suloista rauhallisuutta, viivähtämistä hetkessä ja elämän hyvin pienistä asioista nauttimista ilman ympäristön hälinää ja häirintää.

Ajattele! Linnunlaulua, kukat maljakossa, kahvin tuoksu ja ehkäpä tuore kanelipulla sekä auringon lämpö, näistä voisi löytää onnen! EIKÖ?

Haaveilu sikseen! Päiväkahvin keittoon kyllä lähden, mutta samalla taidan laittaa lihan hautumaan rautapataan, kuoria perunat ja porkkanat sekä pyöräyttää jonkinlaisen salaatin. Pian on tupa täynnä nälkäistä nuorisoa ja elämää! IHANAA!

Taidanpa pyöräyttää iltaseksi piiraan, vaikkapa tällaisen...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2020

Minne lapsuus ja leikki katosi?

Voiko äiti olla edes joskus oikeassa?