Lohtua etsimässä tähän kylmään kesään

En voi sanoa, etten muistaisi tällaista kesää. Noin 35 vuotta sitten, oli myös kylmää:pikkuveljeni oli Naumissa purjehdusleirillä, joka muuttui lumisotaleiriksi. Lapsilla oli tietenkin vain kesävaatteita mukana (alkukesä oli ollut erityisen lämmin),se ei kuitenkaan menoa haitannut, kaikki kuivat vaatteet vain päälle ja menoksi. Muistelen heillä olleen ihan "kivaa", ainakin erilaista, tuon leirin aikana.

Se oli vain asenteesta kiinni, viihtyminen ja hauskuus! Kotiin soitettiin ja pyydettiin lisää vaatteita. Kenellekään ei tullut mieleenkään lopettaa leiriä kesken, ilmaan vain piti sopeutua.

Niin se on nytkin.

Pipo päähän ja käsineet käteen, jos paleltaa. Villasukat jalkaan ja uni maistuu paljon paremmalta, kun ei palele. Ulkoilla siis voi, nukkua voi jopa paremmin hiukan viileässä ja ruoalla voi lämmittää itseään sisäisesti. Ehdottomasti asennekysymys!

Olen polttanut kynttilöitä sekä sisällä että ulkona. Pian täytyy täydentää varastoja. Kynttilöiden lepattava liekki on niin rauhoittava, mieli tasaantuu ja ajatukset jäsentyvät. Ajattele saa katsella elävää liekkiä ja nauttia yhtäaikaa vihreydestä ikkunan ulkopuolella. Vesisade ja myrskytuuli eivät haittaa. Onnellisia ajatuksia syntyy, vaikka on kylmää ja "kurjaa", kun ympärillä on kauniita asioita ja niitä rakkaita; minulla nyt lähinnä pojat ja Hugo.                                                       

Kesäisin olen leiponut vähän vähemmän kuuman ilman takia, tänä kesänä olen torjunut kylmyyttä leipoen kakkuja ja pullia, paistaen lettuja ja pannukakkuja. 
Ehkä enemmän talvileivonnaisia, kesäisin olen aikaisemmin tehnyt kääretorttuja, mansikkakakkuja ja munkkeja.

Nyt uunista tulvahtava tuoksu ja lämpökin, on tehnyt poikien mielet hyväksi, odottavaiseksi. Pian voi maistella lämpimäisiä kaakaon tai mehu kera! 

Olen viettänyt tänä kesänä harvinaisen miesvaltaista aikaa. Anna on ollut vain kahden ja puolen päivän ajan kotona (kuka niitä tunteja laskisi - minä), miesväki on erilaisissa kokoonpanoissa jatkuvasti seuranani. On jotenkin hiukan erilaista tämä olo!

Nälkä ei juuri odota, ääntä on paljon, painia poikien kesken jonkin verran ja keskusteluja hyvin vähän minun kanssani. Muutamista hetkistä ja hyvistä keskusteluista ja ajatuksista olen tosin saanut nauttia jokaisen poikasen kanssa. Yksin he ovat niin toisenlaisia, kuin porukassa! Jokaisen omat herkkyydet pääsevät esille, kun toiset eivät ole kuuntelemassa ja naureskelemassa...

Kirpputoriharrastukseni olen täysin siirtänyt tori.fi-sivustoille. Sadesäällä ei ole ollut houkuttelevaa lähteä kirppareille, on ollut helppompaa avata tietokone ja tehdä löytöjä. Minulla oli tarkoitus lähteä ystäväni kanssa Hietsun rannalle lauantaikirpparille, ilmat vain eivät ole olleet suosiollisia. Niimpä laitoin omat tarpeettomat tavarani nettiin, toivottavasti sieltä löytyy jollekin tarpeellisia ja mieleisiä tuotteita.

Sain yllättyä ihanasti parvekkeen kukkasia tarkastellessani tai siis sitä mitä niistä on jäljellä kaiken sateen jälkeen. Marraskuussa normaalisti kukkiva kaktukseni aloittaa kukintaa, sekin on mennyt sekaisin tästä ilmasta. Lisäksi kukka on muuttanut väriä: ennen kirkkaan punainen tekee nyt kauniin valkoisia nuppuja. Ilahduin valtavasti! Ajatella, jos nyt kesällä siinä olisi valkoiset kukat ja sitten talvella saisin ennen joulua ne punaiset... Saa nähdä kuinka meidän käy!

Meteorologit ovat kilvan yrittäneet lohduttaa meitä tulevalla lämmöllä? Entä, jos sitä lämpöä ei tule?

Entä, jos päätäisimme nauttia tästä vähälumisesta kesästä täysin rinnoin? Rannallekin voi lähteä nauttimaan maisemista, lämpimästi päälle, kahvia ja sämpylöitä mukaan, hyvää seuraa ja päivä on pelastettu. Vesisateen varalle varjoja mukaan. Asenne ratkaisee, niin nytkin!

Viikonloppuna tarvitaan asennetta. Lahden Joutjärvellä melotaan ratamelonnan SM-kilpailut. Siellä sitten tökötämme äidit ja isät, satoi tai paistoi, kahvin voimalla kaksi päivää. Tapahtuma on riemukas, pienet ensikertalaiset, jo kokeneemmat nuorisosarjalaiset, kehitysvammaiset melojat ja tietenkin nämä maajoukkueen komeat miehet takaavat parhaan mahdollisen urheilutapahtuma tunnelman, jännitys on käsinkosketeltavaa. 

Kahvikakun ohje (älyttömän helppo, sekoitetaan vain vähän ja uuniin)


5 dl   vehnäjauhoja
2 dl   sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
2,5 tl vaniljasokeria
2,5 dl kermaa
3        munaa
150 g  sulatettua margariinia tai voita
1 dl     appelsiinimehua

Sekoita kuivat aineet sekaisin ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen.
Kakku on isohko, joten tarvitset vähintään 1,8 litran vuoan.
Paista 175 asteisessa uunissa 50-60 minuuttia alimmalla tasolla.

Voit myös muunnella tätä helppoa kakkua:
Jätä appelsiinimehu pois ja vaihda se
1 dl vahvaa kahvia
3 rkl vahvaa kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouheena



Iloa ja valoa sekä sydämenlämpöä sinulle - lukijani!