Sisaret ja veljet - tässä helpotusta arkeen!
Oletko kyllästynyt miettimään, mitä ihmettä tekisit tänään perheellesi ruoaksi? Mitä ostaisit tänään kaupasta?
Miksi joka päivä pitää mennä kauppaan?
Olen aikaisemmin maininnut pitämästäni ruokalukujärjestyksestä, jota noudatin melko tarkkaan Annan ja Antin sekä Kallen ja Konstan ollessa pieniä. Arki oli sujuvaa ja mutkatonta, kävin kerran viikossa kaupassa ja ostin kaiken tarvitsemani tulevaa viikkoa varten. Olinpa silloin viisas - alle kolmekymppinen! Todellista arjen luksusta, käyttää aika muuhun kuin "mitätekisintänäänruoaksi"-pohdintaan.
Sainpa tänään muistutuksen, että muna on viisaampi kuin kana! Sillä Anna muistutti minua tuosta järjestelmällisyydestäni heidän ollessa pieniä. Miksei tehtäisi taas niin? Suunniteltaisi tuleva viikko (Annan mielestä kerralla voimme tehdä tulevat neljä viikkoa valmiiksi) ja kauppalista tänään. Ehdotin, että jokainen saisi yhdelle päivälle lempiruokaansa. 2/4 antoi minulle vastauksen, joten tämä idea ei ihan vielä mennyt maaliin, ehkä sitten neljän viikon päästä onnistuu paremmin tämäkin.
Perusmausteina meillä on kaapissa aina suolaa, musta- ja valkopippuria, paprikaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, timjamia ja sitruunaista kalamaustetta. Unohtamatta tietenkään laakerinlehtiä ja maustepippuria. Näillä pääsee jo melko pitkälle maustamisessa! Jos siis tykkää ihan tavallisesta suomalaisesta ruoasta.
Jääkaapiin hankitaan maidon (lehmän verran) lisäksi, pari piimää, hiukan maustamatonta jugurttia, kermaviiliä, juustoa, voita tai margariinia (molempia), salaattia, porkkanaa, perunaa, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia, punajuuria, hedelmiä ja munia.
Sinappi, ketsuppi ja sweet chili-kastike sekä oliiviöljy kuuluvat meillä vakiovarusteisiin. Niistä valmistuu nopeasti salaatinkastikkeita ja mukavia kermaviilikastikkeita vaikka vartaille.
Proteniiniosastoon hankitaan ensi viikoksi kanaa, jauhelihaa, naudan pihviä ja karjalanpaistilihat.
Proteiini on nyt noussut arvoon arvaamattomaan. Antin tavoitteena on kasvattaa lihaksiaan aivan kauheasti ensi vuoden MM-kilpailuja ajatellen. A-finaalissa olleiden miehien (lue karhun kokoisien) lihakset olivat valtavat ja siitä syystä kanootit kulkivat... Onneksi emme ostaneet tänä vuonna Antille pukua Annan juhlia varten, se olisi tällä suunnitelmalla jäänyt jo jouluna pieneksi. Hupsista, nyt poikkesin aiheesta!!!
Palataan takaisin ruotuun:
Kuivia aineksia tarvitaan; jauhojen, hiutaleiden, makaronin, couscousin ja riisin, sokerin, leivinjauheen sekä vaniljasokerin lisäksi kuivattuja herneitä.
Pakasteeseen varmistetaan tarvittava määrä mustikoita ja mansikoita sekä vadelmia. Banaania olen pakastanut mahdollista pirtelöhimoa varten valmiiksi.
Marjoista, banaanista ja jogurtista saa maistuvan pirtelön aamupalaksi, jos vaikka nukumme pommiin =)
En pakastanut marjoja pakkaseeni, sillä kaappi on melko pieni ja tiedän tarvitsevani tilaa lihoille ja leivälle sekä ehkä äitini tekemille mehuille.
Hyvin suunniteltu ruokalista helpottaa kauppareissua, eipä taida tulla turhia ostoksia ja uskoisin (ihan niin kuin joskus silloin 15 vuotta sitten) rahaakin säästyvän. Aikaa minulla säästyi silloin, muistan ainakin olleeni huomattavasti virkeämpi ja aikaansaavampi joskus silloin. Josko niin kävisi nytkin, uusia tuulia odotellessa siis!
Tässä nyt sitten tätä ensi viikon ajatusta:
Maanantaina: Kana-kasvis-wokki ja jälkkäriksi marjapiirakka
.jpg)
Tiistaina: Pasta Bolognese
Keskiviikkona: Kanavartaat + couscous
Torstai: Hernekeitto ja pannari
Perjantaina repäistään: itse tehdyt hampurilaiset, ranskalaiset ja jälkkäriksi namia
Lauantaina: Grillataan miesten mieleen (puolikas nauta ainakin) sekä meille
naispuolisille ja vähän muillekin kahden juuston suippopaprikoita grillissä
Sunnuntaina lohturuokaa: Karjalanpaistia ja uunipunajuuria sekä jälkkäriksi kaura-omena paistos vaniljajäätelöllä.
Aamuisin pyrin keittämään meille puuron vaihtelevista hiutaleista ja lisäksi leipää, juustoa, paprikaa ja kurkkua. Pannullinen kahvia sekä kannullinen mehua, näillä ehkä jaksavat puoleen päivään ja kouluruokailuun!
Välipalaksi teen usein puuronjämistä sämpylöitä. En ole vielä melkeinpä kahteenkymmeneen vuoteen oppinut keittämään oikeaa määrää puuroa, aivan käsittämätöntä! Useimmiten sitä on liikaa, hyvin harvoin liian vähän (riisipuuro taitaa tehdä poikkeuksen: kolmen litran kattilallinen puuroa sujahtaa parempiin suihin ennen kuin ehdin kissaa sanoa).
Oletan tietenkin, että kaikki lapseni syövät koulussa riittävästi ruokaa ja, että se maistuu heille. Aina ei tietenkään ole niin, sillä kaikenlaisia erikoisuuksia on ilmestynyt koulujen ruokalistoille ja ne eivät välttämättä aina maistu. Olen joskus ajatellut, että siinäkö on säästöjen punainen lanka: tehdään lapsille sellaista ruokaa, jota he eivät varmasti syö paljon, saati hae lisää? Neljän melko hyvillä ruokahaluilla varustettujen lasten äitinä en oikein jaksa ymmärtää tätä filosofiaa. Eikö olisi parempi tehdä maittaa ja vatsoja täyttävää perusruokaa? Luulisin, että käytösongelmat vähenisivät melkoisesti, jos lapsilla ei olisi nälkä?
Mitä mieltä sinä olet?
Tänään tein ruokakokeilun, josta pelkäsin saavani varsin negatiivista palautetta. Toisin kuitenkin kävi! Vastaanotto oli melkoisen ilostunut tai miten sen nyt sanoisi, jokatapauksessa siitä pidettiin ja pyydettiin tekemään toisenkin kerran. Tässä sinulle tämä kehumani tarjoamiseni tälle päivälle:
.jpg)
Suolainen pannari
4 dl jauhoja (osan voit korvata sämpyläjauhoilla, saat kuituja matkaan mukaan)
8 dl maitoa
4 munaa
ripaus suolaa
0,5 dl öljyä
Täytteeksi (voit muuten laittaa täytteeseen lähes kaikkea mitä jääkaapistasi löytyy). Meillä laitettiin tällä kertaa:
400 g kananjauhelihaa
Sipuli ja paprika
Sopivasti fetajuustoa ja juustoraastetta
Uunissa voi samalla paahtaa pekonia revittäväksi pannarin päälle. Lisäksi kävin niittämässä yrttipenkkiäni ja koristelin pannarin runsaalla määrällä rucolaa.
Pannaria paistetaan uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.
Jos tästä ensi viikon suunnitelmasta on sinulle yhtään apua, olen iloinen ja onnistunut ajatuksestani! Toivottavasti saan sinulta palautetta ajatukseeni =)
Neljän viikon ohjelma on jo valmiina, julkaisen ne täällä sitten myöhemmin...
Miksi joka päivä pitää mennä kauppaan?
Olen aikaisemmin maininnut pitämästäni ruokalukujärjestyksestä, jota noudatin melko tarkkaan Annan ja Antin sekä Kallen ja Konstan ollessa pieniä. Arki oli sujuvaa ja mutkatonta, kävin kerran viikossa kaupassa ja ostin kaiken tarvitsemani tulevaa viikkoa varten. Olinpa silloin viisas - alle kolmekymppinen! Todellista arjen luksusta, käyttää aika muuhun kuin "mitätekisintänäänruoaksi"-pohdintaan.
Sainpa tänään muistutuksen, että muna on viisaampi kuin kana! Sillä Anna muistutti minua tuosta järjestelmällisyydestäni heidän ollessa pieniä. Miksei tehtäisi taas niin? Suunniteltaisi tuleva viikko (Annan mielestä kerralla voimme tehdä tulevat neljä viikkoa valmiiksi) ja kauppalista tänään. Ehdotin, että jokainen saisi yhdelle päivälle lempiruokaansa. 2/4 antoi minulle vastauksen, joten tämä idea ei ihan vielä mennyt maaliin, ehkä sitten neljän viikon päästä onnistuu paremmin tämäkin.
Perusmausteina meillä on kaapissa aina suolaa, musta- ja valkopippuria, paprikaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, timjamia ja sitruunaista kalamaustetta. Unohtamatta tietenkään laakerinlehtiä ja maustepippuria. Näillä pääsee jo melko pitkälle maustamisessa! Jos siis tykkää ihan tavallisesta suomalaisesta ruoasta.
Jääkaapiin hankitaan maidon (lehmän verran) lisäksi, pari piimää, hiukan maustamatonta jugurttia, kermaviiliä, juustoa, voita tai margariinia (molempia), salaattia, porkkanaa, perunaa, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia, punajuuria, hedelmiä ja munia.
Sinappi, ketsuppi ja sweet chili-kastike sekä oliiviöljy kuuluvat meillä vakiovarusteisiin. Niistä valmistuu nopeasti salaatinkastikkeita ja mukavia kermaviilikastikkeita vaikka vartaille.
Proteniiniosastoon hankitaan ensi viikoksi kanaa, jauhelihaa, naudan pihviä ja karjalanpaistilihat.
Proteiini on nyt noussut arvoon arvaamattomaan. Antin tavoitteena on kasvattaa lihaksiaan aivan kauheasti ensi vuoden MM-kilpailuja ajatellen. A-finaalissa olleiden miehien (lue karhun kokoisien) lihakset olivat valtavat ja siitä syystä kanootit kulkivat... Onneksi emme ostaneet tänä vuonna Antille pukua Annan juhlia varten, se olisi tällä suunnitelmalla jäänyt jo jouluna pieneksi. Hupsista, nyt poikkesin aiheesta!!!
Palataan takaisin ruotuun:
Kuivia aineksia tarvitaan; jauhojen, hiutaleiden, makaronin, couscousin ja riisin, sokerin, leivinjauheen sekä vaniljasokerin lisäksi kuivattuja herneitä.
Pakasteeseen varmistetaan tarvittava määrä mustikoita ja mansikoita sekä vadelmia. Banaania olen pakastanut mahdollista pirtelöhimoa varten valmiiksi.
Marjoista, banaanista ja jogurtista saa maistuvan pirtelön aamupalaksi, jos vaikka nukumme pommiin =)
En pakastanut marjoja pakkaseeni, sillä kaappi on melko pieni ja tiedän tarvitsevani tilaa lihoille ja leivälle sekä ehkä äitini tekemille mehuille.
Hyvin suunniteltu ruokalista helpottaa kauppareissua, eipä taida tulla turhia ostoksia ja uskoisin (ihan niin kuin joskus silloin 15 vuotta sitten) rahaakin säästyvän. Aikaa minulla säästyi silloin, muistan ainakin olleeni huomattavasti virkeämpi ja aikaansaavampi joskus silloin. Josko niin kävisi nytkin, uusia tuulia odotellessa siis!
Tässä nyt sitten tätä ensi viikon ajatusta:
Maanantaina: Kana-kasvis-wokki ja jälkkäriksi marjapiirakka
Tiistaina: Pasta BologneseKeskiviikkona: Kanavartaat + couscous
Torstai: Hernekeitto ja pannari
Perjantaina repäistään: itse tehdyt hampurilaiset, ranskalaiset ja jälkkäriksi namia
Lauantaina: Grillataan miesten mieleen (puolikas nauta ainakin) sekä meille
naispuolisille ja vähän muillekin kahden juuston suippopaprikoita grillissä
Sunnuntaina lohturuokaa: Karjalanpaistia ja uunipunajuuria sekä jälkkäriksi kaura-omena paistos vaniljajäätelöllä.
Aamuisin pyrin keittämään meille puuron vaihtelevista hiutaleista ja lisäksi leipää, juustoa, paprikaa ja kurkkua. Pannullinen kahvia sekä kannullinen mehua, näillä ehkä jaksavat puoleen päivään ja kouluruokailuun!
Välipalaksi teen usein puuronjämistä sämpylöitä. En ole vielä melkeinpä kahteenkymmeneen vuoteen oppinut keittämään oikeaa määrää puuroa, aivan käsittämätöntä! Useimmiten sitä on liikaa, hyvin harvoin liian vähän (riisipuuro taitaa tehdä poikkeuksen: kolmen litran kattilallinen puuroa sujahtaa parempiin suihin ennen kuin ehdin kissaa sanoa).Oletan tietenkin, että kaikki lapseni syövät koulussa riittävästi ruokaa ja, että se maistuu heille. Aina ei tietenkään ole niin, sillä kaikenlaisia erikoisuuksia on ilmestynyt koulujen ruokalistoille ja ne eivät välttämättä aina maistu. Olen joskus ajatellut, että siinäkö on säästöjen punainen lanka: tehdään lapsille sellaista ruokaa, jota he eivät varmasti syö paljon, saati hae lisää? Neljän melko hyvillä ruokahaluilla varustettujen lasten äitinä en oikein jaksa ymmärtää tätä filosofiaa. Eikö olisi parempi tehdä maittaa ja vatsoja täyttävää perusruokaa? Luulisin, että käytösongelmat vähenisivät melkoisesti, jos lapsilla ei olisi nälkä?
Mitä mieltä sinä olet?
Tänään tein ruokakokeilun, josta pelkäsin saavani varsin negatiivista palautetta. Toisin kuitenkin kävi! Vastaanotto oli melkoisen ilostunut tai miten sen nyt sanoisi, jokatapauksessa siitä pidettiin ja pyydettiin tekemään toisenkin kerran. Tässä sinulle tämä kehumani tarjoamiseni tälle päivälle:
Suolainen pannari4 dl jauhoja (osan voit korvata sämpyläjauhoilla, saat kuituja matkaan mukaan)
8 dl maitoa
4 munaa
ripaus suolaa
0,5 dl öljyä
Täytteeksi (voit muuten laittaa täytteeseen lähes kaikkea mitä jääkaapistasi löytyy). Meillä laitettiin tällä kertaa:
400 g kananjauhelihaa
Sipuli ja paprika
Sopivasti fetajuustoa ja juustoraastetta
Uunissa voi samalla paahtaa pekonia revittäväksi pannarin päälle. Lisäksi kävin niittämässä yrttipenkkiäni ja koristelin pannarin runsaalla määrällä rucolaa.
Pannaria paistetaan uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.
Jos tästä ensi viikon suunnitelmasta on sinulle yhtään apua, olen iloinen ja onnistunut ajatuksestani! Toivottavasti saan sinulta palautetta ajatukseeni =)
Neljän viikon ohjelma on jo valmiina, julkaisen ne täällä sitten myöhemmin...
Kommentit
Lähetä kommentti