Tyhjän näytön kirous
Minua on viime päivinä vaivannut oikeita kirjailijoita enemmänkin terrorisoiva tyhjän "näytön" kirous (ennen puhuttiin paperista). Ajatuksia pörrää päässä niin, ettei niistä yhdestäkään tunnu saavan kiinni.
En voi väittää olevani kauhean kiireinen elämässäni. Kiirettä minulla piisaa vain ja ainoastaa ruokien, pyykkien ja koiran kanssa lapsiani unohtamatta, ei siitä voi stressiä saada aikaiseksi. En ainakaan usko niin!
Jostain syystä vain on ollut niin vaikea tarttua "kynään" ja selventää omia ajatuksia.
Muutama ilta sitten olin yksin lenkillä Hugon kanssa ja havahduin illan kauneuteen. Liikenne oli jo hiljentynyt (niin hiljaiseksi kuin se nyt vain voi hiljentyä). Emme olleet valaistulla polulla ja sininen hämärä, se todellakin kietoi meidät pehmeydellään ja kauneudellaan. Sitä kauneutta on vaikea vangita kuviin, siihen liittyy myös niin paljon tunnetta.
Turvallisuuden tunne, jota tuolloin tunsin, oli aivan käsittämätön. Tapahtuuhan noina pimentyvinä hetkinä kaikenlaista pahaa ympärillämme... Silti tunsin turvallisuutta - pehmeys tuntui siltä kuin jokin olisi pitänyt minua sylissään, pumpulin pehmeässä pesässä.
.jpg)
Taidan olla kummallinen nauttiessani tulevasta pimeydestä - rauhasta ja levosta, jonka se tuo mukanaan. Syksyn ja talven tullen on lupa hiljentää, laittaa villasukat jalkaan, käpertyä tuoliin käsityön tai kirjan kanssa, juoda teetä ja katsella kynttilöiden rauhallisia liekkejä. Ei haittaa vaikka ei tee mitään, voi luvan kanssa vain olla!
Toki kesän valoisat päivät ja yöt antoivat energiaa tulevaan talveen. Kuinka ihanaa olikaan istua pihalla, kuunnella heinäsirkan siritystä ja pulujen kujerrusta oman perheen ja ystävien kanssa. Kesä vaatikuitenkin koko ajan toimintaa!
Pienessäkin pihassa oli kaikenlaista tekemistä, ruoat syötiin ulkona (onhan siinä kantamista ja korjaamista enemmän kuin sisällä keittiössä) ja olimme luonnostaan sosiaalisempia... Niin ainakin luulen tai toivon salaa olleen.
Minä tunnustan eläväni luonnon kiertokulun mukaan. Nyt tekee niin kovasti mieli kerätä hyvä varasto kaikenlaista tarpeellista säilöön talviunta varten! Minussa taitaa asua pienen pieni Muumimamma! Tai sitten olen mukavuuden haluinen keski-ikäinen äiti ja vaimo, joka nauttii hämärästä... eipähän niin näy kaikki tekemättömät työt: pölyt ja tahrat!
Enkä voi jouluhulluna ihmisenä olla mainitsematta suunnitelmiani tulevaa varten. Lahjoja olen alkanut jo kerätä säilöihin, kaikenlaista mukavaa olen löytänyt. Toivottavasti niistä on iloa heille, joille ne ovat vielä paketoimatta... Ostinpa ihanan askartelukirjan - ihan ideoita varten. Sieltä olen jo löytänyt useamman vinkin joululahjoiksi - itse tehty on mielestäni niin paljon ihanampi lahja antaa.
Tehdessäni lahjaa olen ajatellut lahjan saajaa erityisesti ja lahjan mukana lähetän myös rakkauteni...
No, vielä on aikaa kolme kuukautta vuoden ihanimpaan juhlaan - onneksi!
Tämän reilun puolen vuoden aikana olen saanut lukijoita 19 maasta. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten sekalaiset ajatukseni ovat kiinnostaneet teitä kaikkia. Nöyränä kiitän ihan jokaista, joka on klikannut blogiani.
Näiden kauniiden Juha Huuskon kuvien ja sekalaisten sepostuksieni myötä haluan toivottaa taas kerran - ihanaa tulevaa viikonloppua! Kynttilöitä, villasukkia ja kirjoja; niillä ovat tulevat viikonloput kuorrutettu ansaitun levon kera.
En voi väittää olevani kauhean kiireinen elämässäni. Kiirettä minulla piisaa vain ja ainoastaa ruokien, pyykkien ja koiran kanssa lapsiani unohtamatta, ei siitä voi stressiä saada aikaiseksi. En ainakaan usko niin!
Jostain syystä vain on ollut niin vaikea tarttua "kynään" ja selventää omia ajatuksia.
.jpg) |
| by Juha Huusko |
Turvallisuuden tunne, jota tuolloin tunsin, oli aivan käsittämätön. Tapahtuuhan noina pimentyvinä hetkinä kaikenlaista pahaa ympärillämme... Silti tunsin turvallisuutta - pehmeys tuntui siltä kuin jokin olisi pitänyt minua sylissään, pumpulin pehmeässä pesässä.
Taidan olla kummallinen nauttiessani tulevasta pimeydestä - rauhasta ja levosta, jonka se tuo mukanaan. Syksyn ja talven tullen on lupa hiljentää, laittaa villasukat jalkaan, käpertyä tuoliin käsityön tai kirjan kanssa, juoda teetä ja katsella kynttilöiden rauhallisia liekkejä. Ei haittaa vaikka ei tee mitään, voi luvan kanssa vain olla!Toki kesän valoisat päivät ja yöt antoivat energiaa tulevaan talveen. Kuinka ihanaa olikaan istua pihalla, kuunnella heinäsirkan siritystä ja pulujen kujerrusta oman perheen ja ystävien kanssa. Kesä vaatikuitenkin koko ajan toimintaa!
Pienessäkin pihassa oli kaikenlaista tekemistä, ruoat syötiin ulkona (onhan siinä kantamista ja korjaamista enemmän kuin sisällä keittiössä) ja olimme luonnostaan sosiaalisempia... Niin ainakin luulen tai toivon salaa olleen.
Minä tunnustan eläväni luonnon kiertokulun mukaan. Nyt tekee niin kovasti mieli kerätä hyvä varasto kaikenlaista tarpeellista säilöön talviunta varten! Minussa taitaa asua pienen pieni Muumimamma! Tai sitten olen mukavuuden haluinen keski-ikäinen äiti ja vaimo, joka nauttii hämärästä... eipähän niin näy kaikki tekemättömät työt: pölyt ja tahrat!
Enkä voi jouluhulluna ihmisenä olla mainitsematta suunnitelmiani tulevaa varten. Lahjoja olen alkanut jo kerätä säilöihin, kaikenlaista mukavaa olen löytänyt. Toivottavasti niistä on iloa heille, joille ne ovat vielä paketoimatta... Ostinpa ihanan askartelukirjan - ihan ideoita varten. Sieltä olen jo löytänyt useamman vinkin joululahjoiksi - itse tehty on mielestäni niin paljon ihanampi lahja antaa.
Tehdessäni lahjaa olen ajatellut lahjan saajaa erityisesti ja lahjan mukana lähetän myös rakkauteni...
 |
| by Juha Huusko |
Tämän reilun puolen vuoden aikana olen saanut lukijoita 19 maasta. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten sekalaiset ajatukseni ovat kiinnostaneet teitä kaikkia. Nöyränä kiitän ihan jokaista, joka on klikannut blogiani.
Näiden kauniiden Juha Huuskon kuvien ja sekalaisten sepostuksieni myötä haluan toivottaa taas kerran - ihanaa tulevaa viikonloppua! Kynttilöitä, villasukkia ja kirjoja; niillä ovat tulevat viikonloput kuorrutettu ansaitun levon kera.
Kommentit
Lähetä kommentti