.jpg)
Älä anna periksi, vaikka tuntuukin vaikealta...
Tuntematon on tallentanut niin tutun ajatuksen.
Mutta eikö ole joskus tai melko usein paljon helpompi vain antaa periksi?
Toivoa, että huomenna voi olla paremmin...ilman ponnisteluja tuulimyllyjä vastaan.
Olen aivan liian monta kertaa elämäni aikana joutunut ajattelemaan, että nyt en anna periksi. Tämä ei murra minua. Jaksan, koska edellisetkin sukupolvet ovat jaksaneet. Mitään ei voi verrata siihen tuskaan, kun joutuu jättämään kotinsa ja elämänsä - isovanhempieni lähtiessä pitkälle matkalle kohti turvallisempia asuinsijoja.
Voiko omia haasteita verrata isovanhempien kohtaamiin vastoinkäymisiin? Onko se edes mahdollista? Maailma ja haasteet sen mukana ovat muuttuneet...vai ovatko?
Toinen slogan, jota kuulen melkeinpä päivittäin on: "mitä elämä on?"
Jos elokuvateollisuuteen on uskominen, elämä on seesteistä perhe-elämää mutkaisen alun jälkeen tai väkivaltaa, sotaa ja selviytymistaistelua.
Ehkä elämän ei pidä olla ruusuiseen pehmeään pumpuliin käärittyä helppoutta, vaan oikeasti siihen kuuluu tietty määrä periksiantamattomuutta, haasteita, pettymyksiä ja päättäväisyyttä. Oletko kuullut, ettei kenellekään anneta enempää kuin on valmis kantamaan?
Siinä taas yksi lause, joka ainakin minut tuntuu lannistavan...
Vaikeuksista voittoon ei ole minun kohdallani ollut totta ainakaan vielä =)
Paljon mukavampaa ja innostavampaa on ajatella mitä elämä oikeasti on? Tai mitä elämäni on minulle antanut? Mitä elämäni on ollut tähän saakka?
Jos listaan kaikki plussat ja miinukset, taidan kuitenkin päästä plussan puolelle ja ihan oikeasti reilusti vielä.
Ei varmasti ole kulunutta sanoa elämän parhaita aikoja olleen rakastuminen, kihlautuminen, avioliitto, lapset ja Hugo mäyräkoira. Elämää on rytmittänyt lasten syntymät, syntymäpäivät ja nimipäivät, koulun alkamiset ja päättymiset, harrastukset, kilpailut ja välillä vähän työelämäkin.
Onnellisimmat muistot liittyvät omaan perheeseeni, en ole antanut periksi, vaikka kaikenlaista on eteeni äitinä ja vaimona tullut. Jostain on kuitenkin ollut ihan pakko antaa periksi ja se on ollut tuo työelämä, mahdollinen ura...Fyysiset haasteet ovat olleet valtavat ja minun on ollut pakko antaa periksi...vaikeaa on silti hyväksyä, että tämä oli tässä.
Olen arvokas äitinä ja vaimona enkä anna koskaan periksi rakastaessani ja puolustaessani omiani =)
Kommentit
Lähetä kommentti