Voi tätä elämää!

Viikonloppuni oli touhua ja tohinaa pullollaan!

Perjantaina päätimme kaikki lähteä Vääksyyn veljeni luo kyläilemään - osa Annan uuden auton kyydissä ja osa pakettiautolla kanoottien kera. Yhdistimme tämän kesän ensimmäiset melontakilpailut Lahden Joutjärven maisemissa ja sukuloinnin.

Mielemme oli täynnä odotusta: lämmöstä, ystävistä ja yhdessäolosta.

Ihan kaikkea emme valitettavasti saaneet, sillä olosuhteet lauantaina olivat lähes arktiset.
Antti meloi sormet kohmeessa monien vaatekertojen yrittäessä lämmittää nuorta miestä. Heikki ja minä palelimme rannalla pipot ja käsineet kädessä, odottaen auringonpilkahdusta. Anna, Eevi ja Hugo luovuttivat jo ennen puolta päivää ja lähtivät lämmittelemään, vanhempani jaksoivat hiukan pidempään. Sellaista kesäsäätä! Minusta tuntui, että vielä eilen palelin - selkäytimeni ei ollut vielä lämmennyt =)

Niistä kilpailuista: Antti oli hienosti omalla matkallaan kolmanneksi nopein, tosin aika ei kenelläkään kylmyydestä johtuen ollut kehuttava. Kausi on nyt kuitenkin kotimaassa aloitettu ja suuri toiveeni on, että seuraavaksi Tampereella on edes hiukan lämpimämpää.

Ystäviä ja yhdessäoloa sen sijaan oli oikeinkin paljon. On aina mukava vierailla veljeni perheen luona, siellä on samanlaista touhua kuin itsellä, joten olo on kotoista. Vuoden tauon jälkeen oli taas mukava nähdä melojavanhempia...sekä tietenkin lapsia, nuoria ja melkein aikuisia, jotka ovat kasvaneet valtavasti talven aikana. Sydämmeni tosin läikähtää lämpimästi katsellesani Anttia ja hänen kilpakumppaneitaan; heidän välinen kemia on niin leppoisaa rannalla, vedessä lähtöviivalla kaikki on toisin! Kilpailu on kovaa ja kukaan ei anna helpolla periksi! Nuoret kukot taistevat ensimmäisestä sijasta =)

Viikonlopun aikana saimme lisäksi hyvinkin iloisia uutisia. Lapsistamme kolmella neljästä on työpaikka kesäksi! Neljäs on vielä alakoululainen, joten ei vielä ole edes mahdollista etsiä ensimmäistä kesätyöpaikkaa. Anna ei raski viettää koko kesää lomaa, vaan lähtee "keikalle" muistisairaiden vanhusten hoitoyksikköön. Antti sai urheilijalle sopivan työn: harjoitusten lomassa neljän tunnin ajan päivittäin autovuokraamossa. Kallella on kiirettä: serkkutytön hoitoa ja tyttöystävän mansikkatilalla tilan töitä rippikoulun lisäksi! En siis oikeastaan voi tässä tilanteessa puhua nuorisotyöttömyydestä. Omani ovat osanneet myydä itsensä työmarkkinoille, tästä heidän on hyvä aloittaa ja jatkaa kohti tulevaisuutta. Tekevälle kyllä aina löytyy tehtävää =)

Summa summarum: minulle taitaa tulla Konstan kanssa laatuaikakesä! Saamme olla melko lailla kahdestaan pitkiä jaksoja...voimmepahan valmistautua tulevaan ihan kunnolla: yläkoulu alkaa syksyllä.

Onneksi sunnuntaina aurinko lämmitti, sillä toimme tullessamme pakettiautollisen perennoja - toiveenani on hyvinkin rehevän oloinen pikku puutarha! Istuttelin neljä tuntia erilaisia kasveja pihaamme. Taas kerran sain luottaa Annan apuun: hän kaivoi ja kantoi painavia multasäkkejä. Nyt sitten toivon sopivassa suhteessa lämmintä sadetta ja aurinkoa. Tänään ei toiveeni ehkä toteudu, sillä taivaalta lankeava sade on taas kerran kylmää. Niin kylmää, ettei pieni mäyrikseni suostu aamulenkille =) Tänään on vuorossa piiloleikit mahdollisimman pienissä koloissa, ainakin sellaisissa mistä minä en haukkulia saa kaivettua ulos!

Nyt uuden viikon alkaessa saan ihmetellä taas tätä energiaa...
Yksi on valmennusleirillä ja pian matkassa Saksaan maailman cupin kilpailuihin, toinen lähti lasten kanssa leireilemään Hämeenlinnan ympäristöön kolmeksi päiväksi ja kaksi reippaasti kouluun. Jokainen hyväntuulisina odottaen taas mitä uutta tuo elämä tullessaan!

Mitä jäljelle jää?
Hiljaisuus, lenkkeily, kukkien kasvatusta sekä tietenkin
ihailua, kahvittelua yksin ja valtava pyykkikasa! Niin ja tietenkin taas odotus hetkestä, jolloin olemme taas yhdessä - pienellä tai vähän isomalla porukalla.