Käytä minua.
Muovaile minua.
Annan elämäni muovaajan käsiin."
Olen aina ajatellut, että jokin suurempi on tehnyt ja muovannut minut tällaiseksi kuin tänään olen, itse uskon Jumalaani - Taivaan Isääni.
En ehkä ole aina ollut tyytyväinen kaikkeen, mitä elämässäni on tapahtunut. Aina ei ole ollut helppoa alistua ja myöntyä muovaajani tahtoon. Aina ei ole ollut uskoa tulevaisuuteen itsellä, mutta toisella meistä on silloin ollut uskoa meidän molempien puolesta!
Jokaisella sukupolvella on omat taistelunsa. Kenelläkään ei ole helppoa tietä kuljettavanaan, jokaisella on omat taistelut, omat vastoinkäymiset, omat kasvunpaikat! Lohduttavaa, eikö?
Vaikka luulisi (ja sanotaan), että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, olen vähän kerrassaan oppinut näkemään tämänkin toisin. Ruoho on ihan niin vihreää omalla puolellani, kuin vain tahdon ja haluan sen olevan. Vihreys tulee hoidosta ja huolenpidosta, huomioimisesta ja hellyydestä sekä tottakai runsaasta kastelusta.
Onko tähän kaikkeen tiedonmäärään mitä lapsemme saavat ja mikä heidän ajatuksiaa muovaa, todellakin tarvetta? Ollessani pieni alakoululainen, en katsonut uutisia (olin silloin ulkona leikkimässä pihan ja kadun toisten lasten kanssa), kasasin palapelejä, soitin ja leikin. Vanhempien tehtäviin kuului ja kuuluu yhä suojella lasta parhaansa mukaan. En väitä, ettemmekö me tekisi niin nytkin. Joskus vain minusta tuntuu tehtävä täysin mahdottomalta, lähes ylivoimaisen vaikealta. Melkeinpä jokaisessa perheessä on tänään vähintään yksi tietokone, iPad ja älypuhelin, useissa jokaisella jopa oma! Miten nämä laitteet vaikuttavatkaan muovaten meitä ja lapsiamme?
En haluaisi jakaa omaa tehtävääni koneen kanssa. Haluaisin jakaa tehtäväni mieheni ja itseni muovaajan - Taivaan Isän kanssa. Tehtävä on vaikea, sillä iPad, ps3 ja kaikki muut väkkärät ovat niin puoleensa vetäviä! Niiden kanssa voi seurustella ympäri maailmaa eri pelien pelaajien kanssa, niistä saa tietoa kaikesta (ei välttämättä edes tarpeellisesta) ja ne eivät koskaan ojenna, komenna tai pyydä. Miten siinä sitten kilpailee; apua tarvitsevana, kotitöitä pyytävänä, joskus vielä "aina" nalkuttavana äitinä? Siinä sitä on haastetta kerrakseen.
Haluan luottaa omat lapseni myös muovaajani - Taivan Isän käsiin. Olen miettinyt paljon tulevaa kesää; Anna töissä Lahdessa, Antti harjoittelee milloin missäkin, vietän kesälomaa "pikku poikien" kanssa. Ensimmäistä kertaa itseasiassa! Tuntuu jännittävältä ajatus kesästä kahden nuoren miehen kanssa. Saankohan heistä seuraa päiväkahveille ja teemeköhän yhteisiä retkiä uimarannalle? Sen aika näyttää! 
En aio suunnitella tai järjestellä kesää etukäteen. Savenvalaja on tehnyt ja nähnyt kaiken etukäteen ja niin on varmasti meille jokaiselle hyvä!
Tärkeintä on heittäytyä ja nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä. Äitienpäivän lähestyessä ajatukseni pyörivät lapsissa, kasvussa ja omassa itsessäni äitinä. Olenko ollut tarpeeksi?
Kommentit
Lähetä kommentti