Juhannustaikaa

 Pian on taas aika suuren suomalaisen juhlan!

Moni valmistautuu juhlaan kasaten valtavat määrät ruokaa ja alkoholijuomaa ja kaikenlaisia herkkuja viikonlopun viettoon. Taitaa äidit ja isät olla stressaantuneina auto- ja kauppajonoissa, kiire on jokaisella kova. On päästävä mahdollisimman pian pois kaupungista, maalle rauhaan kestitsemään isoa vierasmäärää. Kuulostaako juhannuksesi tällaiselta?

Nuorempana (ennen lapsia) meilläkin on kauheasti suunnitelmia ennen tätä keskikesän juhlaa. Osa toteutui ja osa ei, aina kuitenkin olimme ystäviemme kanssa jossain mökillä saunomassa ja viettämässä iltaa... Stressi syntyi siitä, minne/ketkä/kuinka/miten toteutamme bileet.

Tänään olen poikien kanssa siivonnut kodin lattiasta kattoon. Vaikka vasta Annan juhliin teimme suuremman raivauksen, näytti täällä taas isomman siivouksen tarpeelta. Pikkupojat innostuivat siivoamaan saunan; nyt on pesty lauteet ja lattiat, laitettu puhtaat pyyhkeet, laudeliinat ja löylyveteen koivuntuoksua. Ehkä tuon Hugon kanssa lenkiltä vielä muutaman koivunoksan tunnelmaa tuomaan. Joulu- ja juhannussaunan perinteenä meillä on kynttilälyhty saunassa; siihen sitten laitetaan pieni kynttilä, onpahan jonkinlaista mökkitunnelmaa meilläkin!

Koti tuntuu niin ihanan raikkaalta pestyine lattioineen ja puhtaine pintoineen. Vaihdoin meille puhtaat lakanatkin, löysin säilöistäni oikein yltiöromanttiset kukkalakanat. Taitaa olla ainakin seitsemän sorttia pedissämme yllä ja alla, eipä tarvitse juhannusyönä lähteä niitylle juoksentelemaan. Tosin sulhanen on jo hankittu vuosia sitten ja hyväksi havaittu, miksi sitä lähtisikään enää mihinkään juoksentelemaan, vanha kun jo olen?

Olemme jo usean vuoden ajan viettäneet juhannusta kaupungissa, ensin Lahdessa ja nyt täällä Espoossa. Kotikatumme hiljenee tämän illan ja huomisen aamun aikana, on kuin olisimme aavekaupungissa. 

Kaupungissa on kaikenlaista ohjelmaa tänne jääville. Me olemme nyt useamman kerran käyneet Korkeasaaressa juhannuksen aikaan. Siellä ei juuri ole vierailijoita: eläimet liikkuvat enemmän ja niiden lähelle pääsee helpommin kuin normaalina viikonloppuna. 

Seurasaaren juhannustansseihin ja kokkoon emme vielä ole ehtineet tutustua, ehkä sen vuoro vielä tulee... 

Omilla rannoilla on ihana seurata luontoa ja kuunnella hiljaisuutta. Autot, mopot ja veneet eivät kulje; luonto saa levon - kaupungissa. Mahtavat linnut ihmetellä ja kummastella, ainoat äänet ovat niiden ja tuulen.

On ihan hyvä hiljentyä nauttimaan kesästä tällaisenakin kuin se meille on tänä vuonna katettu. Ehkä aurinko pilkistää jossain päin Suomea joillekin meistä, mutta ei kannata murehtia sen mahdollisesta puuttumisesta. Luonto on kauneimmillaan juuri nyt; puut ovat vihertävät, kukat kukkivat pihoissa ja poteissa, tien pientareet ovat täynnä erilaisia kukkia ja linnut hoitavat ensimmäisiä poikasiaan. Elämä näyttää ja tuntuu olevan parhaimmillaan! Tästä ajasta saamme kaiken tarvitsemamme energian pitkän ja pimeän talven jaksamiseen.

Jos ei aurinko paista voi sytyttää paljon kynttilöitä pihaan ja sisälle, ne tuovat lämpöä ja valoa sekä ihanaa tunnelmaa tähän hetkeen. Olenkin ripotellut lyhtyjä vähän joka paikkaan, että voin tarpeen tullessa sytytellä niitä valonlähteiksi. Ehkäpä torjun mahdollisen sateen tuoman pimeyden tällä ja saamme nauttia auringonpaisteesta koko viikonlopun ajan, tiedä häntä. Varauduttu on kuitenkin jo kaikkeen!

Vielä ennen juhlan alkua on käärittävä hihat ja lähdettävä kauppojen tungokseen! Onneksi ruoka ei kaupoista lopu eikä kannata hermostua, jos ei nyt ihan saa sitä mitä oli ajatellut! Pääasia on, että ruoka on tänäkin viikonloppuna hyvää ja ravitsevaa, sitä on riittävästi ja päälle voi keittää hyvät kahvit kakun kera. Raparperit ja mansikat ovat parhaimmillaan, niistä saa ihanan kakun juhlapöytään.

HUOVILAN KARTANON EMÄNTÄPIIAN PIIRAKKA

                 

½ kkp     sokeria

150 g      voita

1             kananmuna

2 ½ kkp  vehnäjauhoja

2 tl         leivinjauhetta

Vaahdota sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vaahdota se nopeasti. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää ne vaahtoon. Älä vaivaa liikaa!

Taputtele taikina voidellun ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle.

Jätä taikinasta 1/3 murustettavaksi täytteen päälle.

TÄYTE:

4-5          omenaa (hapokasta)

1 dl         keltaisia rusinoita

50 g        voita

Kuori ja paloittele omenat. Sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua.

Lisää omenat ja rusinat. Paista, kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita koko ajan, ettei paistos pala pohjaan.

Tai:

1l            raparperia pilkottuna

5 dl         kokonaisia mansikoita

              fariinisokeria  oman maun mukaan

1 rkl       perunajauhoja

Sekoita täytteen aineet keskenään ja anna sokerin tehdä tehtävänsä (raparperi mehustuu sokerin avulla), lisää perunajauho ja kaada täyte taikinan päälle.

Paista kakku 175 asteessa uunin keskikohdalla kauniin ruskeaksi, noin 35-40 minuuttia.

Tarjoile jäätelön tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kera!

Tuossa nyt sitten ohje kuvassa olevaan piirakkaan, onnistuu siis sekä raparperista että omenoista. Itse teen sen useimmiten irtopohjavuokaan.

Ihan varmasti uskon, että tänä juhannuksena saan rauhoittua tekemään liinaani, josta puuttuu enää yksi loiro. Sitten tuokin on valmis! Minulle melkein tulee stressi uuden työn keksimisestä... vielä ei ole aika villasukkien ja tumppujen. Täytyy aloittaa siis uusi liina hetken päästä =)

Toivon teille ja meille oikein rauhallista ja ihanaa keskikesän juhlaa!

pst. oletko ajatellut, että juhannus on kirkollinen pyhä? Kristilliset juhlivat ympäri maailman juhannusta Johannes Kastajan syntymäjuhlana, aina puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymäjuhlaa - Joulua.