Count you blessings!

Oletko ajatellut, että voisit oikeasti laskea sinun elämäsi onnellisia asioita tai niin kuin englanninkielinen slogan "laskea siunauksesi"?

Olen tässä blogissani jakanut paljon asioita, joita elämässäni on hyvin...
Itse asiassa ihan huomaamattani olen tullut pitäneeksi julkista onnellisuuspäiväkirjaa. Meillä jokaisella löytyy varmasti jotain, mistä olla aivan erityisen kiitollinen, iloinen ja onnellinen tänään. Jokin pieni asia, joka saa hymyn häivähdyksen kasvoillemme muistellessamme sitä. 
Kun niitän pieniä asioita alkaa miettimään, niitä onkin yllättäen paljon...


"Yksi ystävällinen sana, voi muuttaa kokonaisen päivän (tai elämän)"

Tähän aikaa vuodesta, ympärillämme saattaa olla ihmisiä tai ihminen, jolle lämmön ja valoisuuden lisääntyminen tuntuu ahdistavalta. Ihminen, joka ei jaksa iloita vauhtiin ryöpsähtäneestä luonnosta ympärillään, pikemminkin se vain muistuttaa omaa pysähtyneisyyttä.

Miten voimme auttaa heitä, heidän tietämättään?

Ystävällinen hymy, vieraallekin, palkitsee ihan varmasti. Itse ainakin katselen kaupassa, lenkillä, puistossa hymyileviä ihmisiä paljon mielummin kuin mutrusuisia. Toki aina ei ole tilaa hymylle...
Entä, jos itse hymyilisi mahdollisimman paljon? Lisääntyisikö onnellisuus omassa itsessä ja ympäristössä?


Eläimet ovat aivan ihania, niillä ei ole huonoja päiviä. Perhettäni on siunattu rakkauspakkauksella, jonka seurassa on aina hyvä olla. Hugo herättää vastaantulijoissa iloisia ajatuksia ja hymyjä, hiukan liian suurien korvien ja hymyilevän suunsa ansiosta. Olemme saaneet ihailijoita, joiden päivä on pelastettu Hugon pentumaista liikkumista katsellessa. Hugolta riittää rakkautta kaikille, miksi me ihmiset emme pysty välittämään kaikista ympärillämme olevista ihmistä?

Miksi keskitymme ennemmin ristiriitojen vatvomiseen? 
Miksi meille on helpompaa riidellä, kuin tehdä sovinto?
Miksi ennemmin ajattelemme negatiivisesti kuin positiivisesti?
Miksi onnellisuus, ilo ja rakkaus on parempi kätkeä vakan alle, kuin nostaa kaikkien nähtäväksi?

Olen omassa elämässäni saanut kokea kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Mielummin tietysti muistelen hyviä aikoja, kasvattavimpia ovat kuitenkin varmasti olleet ne ylämäet ja haasteet, joista en ole selvinnyt niin kuin ajattelin. Tosin onkohan omat ajatukseni aina oikeita?

Pienistä pisaroista muodostuu suuri virta...
Olen useamman kuin yhden kerran ilahtunut kummitädiltäni saamastani paketista, kortista tai tuliaisesta, joka on lähetetty äitini mukana. Minulle!
Kummini on ajatellut erityisesti minua tehdessään löydön, jolla haluaa ilahduttaa. Kuinka iloinen minusta tuli, kun sain häneltä vanhan käsityölehden täynnä keväisiä ja kesäisiä ristipisto-ohjeita? Niitä oli ihana katsella hämäränä alkukevään päivänä ja haaveilla tulevasta kesästä.

Onko kaiken erityisen kokemisen alle kadonneet pienet, mutta niin merkittävät teot? 

Sopivasti onnellinen ja siunattu on minulle ainakin tarpeeksi. Tyttäreni vinkkasi minulle tänä aamuna nuoren miehen kappaleen: Onnellinen.
Tästä osoitteesta löydän myös sinä sen https://www.youtube.com/watch?v=WriqtZAwewI&sns=fb


Ajattelepa näitä ihania orvokkeja, onnellisena kasvavat kahden kiven välissä, tuottaen iloa minulle ja perheelleni kauneudellaan...

Toivottavasti löydät omasta elämästäsi onnen hiukkasia tänään ja jaat ne läheisiesi kanssa =)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2020

Minne lapsuus ja leikki katosi?

Voiko äiti olla edes joskus oikeassa?