Kasvun ihme

Ihanan keväiset kuvat lehdissä ja fb:ssä ovat ilahduttaneet minua jo muutamien päivien ajan.

Pentikin sivuilla oli ideoita kevään ja pääsiäisen askarteluun ja koristeluun.
Löydät ne täältä www.pentik.com/fi/inspiroidu/vinkit

Minä laitoin jo eilen krassit kasvamaan ja tänään otan omenapuun ja mustaviinimarjanoksia maljakkoon. Pian ne tekevät kauniit sirkkalehdet. Nyt jo niiden lehdet pullottavat suurina, odottaen lämpöaaltoa ja vesisadetta. Toivottavasti onnistun tekemään vähintään yhtä kauniin asetelman itselleni munista ja krassista =)

Raparperi

Vaikka pihamme on pieni, niin on ihana seurata silmujen kehittymistä. Viime yönä ei ollut pakkasta, joten vuorenkilvet olivat aamulla terhakoina jo vastaanottamassa auringon säteitä. Ihanalta tuntuu, kun raparperikin on herännyt ja siinä on pulleat alut, enemmän kuin viime vuonna - lannoittaminen on onnistunut! Hugo hoiteli raparperiä viime kesänä oikein kovasti... Onneksi säästin yhden läpinäkyvän ämpärin, nyt raparperi pitää suojata kylmältä, että pian saisimme ihanan pienen piirakan tehtyä... Jospa jo äitienpäiväksi??

Kasvun ihmettä tapahtuu muuallakin kuin vain luonnossa. Lapsien kehittyminen järkeviksi nuoriksi ja aikuisiksi on yhtä lailla suuri ihme, johon emme vanhempina voi kauhean paljon vaikuttaa. Jokainen on oma yksilönsä, jokainen kokee asiat erilailla, toisen täytyy kapinoida enemmän kuin toisen. Rakkautta ja rajoja - ilman risua, mutta porkkanan kera, se on meidän tärkein tehtävämme vanhempina.

Sireeni

Elämän kolhujen estäminen ei auta lapsiamme selviämään, mutta voimme olla vierellä tukien ja lohduttaen. Taas olen saanut olla olkapäänä ja kuuntelijana, meidän "aikuisten" halveksunta nuorta kohtaan on ollut aivan käsittämätöntä. Miten se nuoruuden epävarmuus ja kokemattomuus on päässyt unohtumaan jo kolmekymppiseltä? Miksi nuori koetaan uhkana? Miksi työyhteisö(t) vääristyvät, aivan kuin olisi kaivettu bunkkerit, joita puolustetaan viimeiseen mieheen tai naiseen saakka, ettei vain nuoret tule ja tuo tullessaan uutta virtaa, kasvun ja kehityksen ihmettä?

Luin artikkelin omasta kasvusta ihmisenä. Oletko jäänyt miettimään koskaan, miten sinä olet kasvanut vuosien varrella? Millaiseksi haluaisit kasvaa ja millaisena haluat itsesi nähdä - omin silmin? Tänään, huomenna, kymmenen vuoden päästä.

Olen joutunut kahden viime vuoden aikana miettimään kovasti omaa minuuttani. Itseäni - aikuisena, vaimona ja äitinä. 

Miten minut määritellään? Olenko tarpeeksi hyvä tällaisena? Täytänkö minulle asetetut toiveet ja tavoitteet? Ovatko ne edes todellisia, vai minun itselleni asettamia kompastuskiviä?

Elämän vastoinkäymiset näkyvät minussa - tiedän, että olen vanhentunut nopeasti, fyysisesti ja henkisesti. En kuitenkaan haluaisi antaa kaikkea valtaa epäonnistumisille ja kompastumisille. Haluaisin niin kovasti pää pystyssä jatkaa onnellisena täyttä elämää niin kauan kuin se on mahdollista. 

Kasvua tarvitsen siis itsekin. Kasvua ylöspäin, kohti varmempaa itseäni. Oman itseni hyväksyminen sellaisena kuin nyt olen, on haasteellista, jopa vaikeaa. Erilaiset muutokset eivät ole olleet positiivisia, jotenkin ne vain on väännettävä sellaisiksi - jaksaakseni.

Lapset, mieheni, Hugo, sukulaiseni ja ystäväni - heidän avulla tapahtuu päivittäin ihmeitä! Ihmeitä unohduksesta ja elämässä kiinni pysymisestä! Ehkä juuri siksi tarvitsen heitä kaikkia niin paljon, peilatakseni itseäni heistä.

Näen heissä energisen, luovan, tasapainoisen ihmisen - itseni joitakin vuosia sitten. Tasapaino ei ole varmaankaan kadonnut, se on vain muuttunut väsymyksen myötä toisenlaiseksi. Entistä energiaa ja luovuutta odottelen, kuin pieni leskenlehti, joka työntyy hiekkaisesta maasta kohti aurinkoa, ilahduttamaan meitä toisia matkalaisia maailmassa!

Keväinen kasvun ihme on mahdollista ainakin teoriassa muuttaa itselle positiiviseksi energiaksi. Itse teen parhaani, että onnistuisin. 

Tähän vuodatukseeni laitan vielä lopuksi Paolo Coelhon sitaatin:

Lähde etsimään sitä missä olet hyvä. Mitä paremmin ymmärrät itseäsi, sitä paremmin ymmärrät maailmaa. "