Kaappaus keittiössä

           

Katselinpa eilen illalla, kuinka Kari Aihinen auttoi taas kerran yhden perheen oikealle raiteelle ruokakulttuurin saralla.

Tunsin itseni niin onnistuneeksi!

Yhteiset ruokahetket ovat olleet perheessämme todellisuutta siitä lähtien, kun olemme mieheni kanssa laittaneet jalkamme saman pöydän alle. Minulle on ollut aina itsestään selvää kattaa pöytä. Aina ei toki ole välttämättä katettua pöytää, mutta on seisova pöytä, joka on ajatuksella koottu. Perheeni on servettien suurkuluttajia, ne meiltä on aina löytynyt ruokapöydästä taiteltuna valmiiksi tai telineessä.

Mikä on parempaa kuin yhteinen hetki pöydän ääressä. Olen pyrkinyt pitämään arkena edes yhden ruokailun niin, että olisi koko perhe yhdessä, joskus se on harvinaisen hankalaa, mutta kun oikein yrittää niin kyllä onnistuu!

Viime aikoina olen saanut huomata, kuinka ruokavastuu on siirtynyt pikkuhiljaa myös toisten harteille. Anna ja Heikki ovat mahtava pari, he tekevät yhdessä todella hyvää ruokaa, useimmiten grillaten. Olen onnellinen, että saan välillä vain nauttia ja katsella, kuinka asiat sujuu... useimmiten he saavat vielä pikkupojatkin haastettua mukaan =)

Pienempänä lasten kanssa touhutessa tiedossa oli lähinnä sotkua ja vähemmän tulosta tai sitten tulokset olivat hyvinkin persoonallisia. Onpa meillä syöty matopullaa ja lehmänläjä-suklaapipareita, hyviä olivat - kauniita, ehkä! Joskus on käynyt myös niin, ettei ole ollut paljon mitä paistaa, taikina on onnistuttu laittaa parempii suihin. Sellaista se on, lasten kanssa! 

Lasten ollessa pieniä, minulla oli tapana perjantaisin tehdä ruokalukujärjestys, jonka mukaan sitten elimme seuraavan viikon. Kävimme Heikin kanssa ruokakaupassa tekemässä isommat ostokset, viikon aikana hain korkeintaan maitoa ja jogurttia lisää. Viime kesänä noudatin myös yhden viikon ajan ruokalukujärjestystä, silloin saimme vieraaksemme vääksyläiset serkut ja arjen pyöritys tuntui helpommalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Aikaa uimiseen, leikkimiseen, askarteluun ja ihan vain oleiluun jäin niin paljon enemmän; minun ei tarvinut miettiä mitähän ruokaa seuraavaksi tekisi!
Itse asiassa Anna muistutti minua ruokalukujärjestyksestä, kun mietin miten handlaan viikon ruokahuollon. Hän muisti sen omasta lapsuudestaan! Nyt, kun meillä on jo useampi kokkaustaitoinen, voisin viedä ruokalukujärjestyksen hiukan ylemmälle tasolle: jakaa ruoanlaittovuoroja jokaiselle??

Suunnittelemalla tulevan viikon ruoat etukäteen säästää ajan lisäksi myös paljon rahaa. Heräteostosten tekovaara ei ole, kun lähtee kauppaan hyvin laaditun listan kanssa ja viikolla haetaan vain korkeintaan maitoa lisää. 

Ymmärrän äitejä, jotka Kaappaus keittiössä- ohjelmasarjassa kertovat olevansa väsähtäneitä ruokahuoltoon. Niin on minullekin käynyt, silloin pitää olla itselle armollinen. Perhe ei kuole aliravitsemukseen, jos silloin tällöin syödään ranskalaisia ja nakkeja tai pikajauhelihakeittoa pakastevihanneksista! Ruokahuollosta, kuten ei mistään muustakaan kodin askareesta, saa tulla pakkopullaa. Jos inspiraatio katoaa, ei varmasti jaksa!

Oletko lukenut kirjoitukseni erilaisista piireistä? Tähän kohtaan juuri kaipaan piiriä, jonka jäsenet voisivat vaihdella ideoitaan ja ajatuksiaan perusasioista:
ruoasta, kodista, kauppaostoksista (nopeasti ja helposti) sekä tottakai ja aina jaksamisesta arjen kovassa pyörityksessä.

Oletko koskaan tehnyt itse viiliä?
Se on itseasiassa maailman helpointa: tarvitset yhden punaisen viilin tai kermaviilin ja litran punaista maitoa. Laita viiliä ruokalusikallinen pieneen jälkiruoka-astiaan ja maitoa päälle. Sekoita. Anna viilien seisoa päivän ajan lämpimässä liinalla peitettynä, siirrä illalla jääkaappiin jäähtymään. Aamulla sinulla on valmista viiliä nautittavaksi, vaikkapa itsetekemäsi myslin tai pakastamiesi mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien kanssa.

MELKO YLELLINEN MYSLI

           100 g    manteleita tai sankasnpähkinöitä

           5 dl            ruishiutaleita

           5 dl      kaurahiutaleita

           2 dl      auringonkukansiemeniä

           1 dl      kookoshiutaleita

           (1 dl     pellavansiemeniä)

           1 dl      ruskeaa sokeria

           2 dl      vettä

           5 rkl     ruokaöljyä (ei oliiviöljyä)

           2-3 dl   pehmeitä rusinoita

           

v  hienonna mantelit tai saksanpähkinät karkeiksi. Laita rouhe kulhoon yhdessä ruis- ja kaurahiutaleiden sekä auringonkukansiementen ja kookoshiutaleiden kanssa. (Lisää myös pellanvansiemenet). ÄLÄ VIELÄ LISÄÄ RUSINOITA! Sekoita. Lisää sokeri. Sekoita taas.

v  kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita vesi ja öljy keskenään ja kaada seos kulhoon. Puristele seosta vähän kädellä niin että kosteus tasoittuu joka puolelle. Levitä sitten seos kevyesti voidellun leivinpaperin päälle uunipannulle.

v  Laita mysli uunin keskitasolle noin 20-30 minuutiksi. On tärkeää vahtia mysliä paistamisen ajan! Ota pannu vähintään kolme kertaa ulos uunista ja sekoita, niin että mysli paahtuu tasaisesti.

v  Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon rusinat ja laita mysli tiiviiseen ja tilavaan astiaan

v  Tarjoa mysliä jogurtin tai viilin ja marjojen tai hedelmien kera!

Tätä ihanaa, itsetehtyä mysliä voi viedä vaikka tuliaiseksi ystävälle! Uskon, että hän ilahtuu varmasti.