Äidin sydän itkee - taas on aika eron...
 |
| Valoa pilven takaa |
Olen taas tänään miettinyt ja pohtinut, kuinka jaksan...
Vanhin pojistani lähtee torstaina pitkälle ulkomaanleirille Italiaan.
Katselin kuinka hän hetki sitten leikki Hugon kanssa tuossa vieressäni ja sydäntäni kouraisi.
En millään raskisi erota niin pitkäksi aikaa! Tunne on ristiriitoja pullollaan: pojan on harjoiteltava ja kilpailtava tullakseen niin hyväksi kuin voi ja onhan se totuus, että toisinaan tuo nuori aikuinen osaa ärsyttää ja raivostuttaa ihan tosissaan!
Silti sydän meinaa pakahtua jo nyt ikävästä ja kyynel vierähtää silmäkulmaan!
Aika, jonka hän viettää Italiassa on pitkä, näemme seuraavan kerran vasta toukokuussa. Sydämeni on mukana jokaisessa kilpailussa ja taidan jännittää enemmän hänen puolestaan kuin hän itse ikinä. Ero vielä taitaa pahentaa asiaa..
Onneksi minulla on enemmän kuin yksi lapsi! Olisi kauhean tyhjää, jos koti nyt jäisi kokonaan tyhjäksi. Olen myös toisaalta onnellisessa asemassa, sillä saan harjoitella tätä eroamista pienissä pätkissä... Pian tulee aika, että isommat lentävät kokonaan pois pesästä omilleen =) Onneksi vielä kotiin jää kaksi poikasta.
Muistan nuorena kuinka ihmissuhteiden päättyminen tuntui lähinnä maailmanlopulta, enpä silloin tiennyt näistä rakkaista!
Olen ihan varma, että napanuoran henkinen katkeaminen kestää eliniän ajan. En usko voivani lakata kantamasta huolta lapsistani, olivatpa he kuinka vanhoja tahansa. Toivon voivani elää osana heidän elämäänsä tukien ja auttaen heitä, niin paljon kuin he antavat.
 |
| Tanska kesä 2013 PM-kilpailut |
Saan olla onnellinen siitä, että minulla on hyvät suhteet jokaiseen neljään lapseeni. Toisinkin voisi olla. Viihdymme yhdessä nauraen ja riidellen - rakastaen! Voisiko enää olla paremmin?
Kaikessa ihanuudessaan ja ärsyttävyydessään lapset ovat elämäni suola!
Kommentit
Lähetä kommentti