Kierrätystä, kierrätystä! ja vähän muutakin (yllättäen)
 |
| Kirpputorilöytö made by Elsa Jensson 1940 |
Kävin eilen hyvän ystäväni ja mieheni kanssa retkellä Helsinkin Jäähallin suurkirpputorilla.
Paikalla oli todella kuuma ja kansainvälinen tunnelma, kuulin enemmän kaikkia muita kieliä kuin suomea. Paikalle oli saapunut monen eri kansallisuuden edustajaa myyjiksi ja ostajiksi...
Lapsieni ollessa pieniä kävin säännöllisesti lasten tavaroille suunnatulla kirpputorilla ja taisin siellä itsekin myydä muutaman kerran pieneksi jääneitä vaatteita.
Kannatan kierrätystä, varsinkin ehjien ja puhtaiden tuotteiden sekä vaatteiden. Jäähallilla petyin kaikkeen likaan. Vaatteet olivat tahraisia ja astiat, maljakot ja kynttilänjalat eivät olleet nähneet kosteaa rättiä aikoihin. Vain muutamalla myyjällä oli tarjolla puhtaita kauniisti aseteltuja tuotteita... Tunnustan, että näitä pöytiä vilkaisin hiukan pidempään jo johtuen puhtaudesta ja raikkaudesta!
Jäin miettimään myyjän motiiveja: jos itse haluan myydä tuotteen toiselle henkilölle, pidän varmasti huolen, että tuote on niin priimakunnossa kuin se vain on mahdollista.
Kauneus on toki katsojan silmässä, voihan olla, että minä olin ainoa siellä kirpputorilla joka kärsi likaisuudesta. Saattaahan olla niin, että likaisuus on osa tunnelmaa?
Mutta lisääkö se myyntiä?
Taidan olla sielultani sen verran kauppias, että innostun enemmän puhtaudesta, kauneudesta, panostuksesta asetteluun, kuin röykkiöistä likaisia tavaroita.
Tosin täytyy myöntää, että taulu, joka lähti meille kotiin, oli pölyn peitossa ja löytyi romulaatikosta. Taulu oli kieltämättä hyvä löytö: taiteilija on syntynyt 1890-luvulla Haaparannassa 17 lapsiseen perheeseen. Hän on pitänyt yhden näyttelyn 1940 luvulla ja siellä tämä meidän uusi tulokas on ollut näytteillä. Kiitos mukavan ihmisen, joka oli liimannut taulun taakse lehtileikkeen, jonka avulla pääsin taiteilijan jäljille. 7 euron kauppa, olen tyytyväinen!
Taitteesta pääsen yhteen lempiaiheestani: lapsien taiteeseen. Olen säästänyt pääjalkaisia ihmisenalkuja, lampaita, kukkia ja "nönnöjä" (autoja) sekä kehystänyt nyt vanhempana tehtyjä taideteoksia. Niitä on sijoitettu ympäri kotiamme ja olen hyvinkin ylpeä yksilöllisestä taiteestamme.
Kun olen antanut vaatteita eteenpäin lahjoituksena olen varmistanut, että ne ovat puhtaita ja ehjiä.
En halua, että toisten tarvitsee pestä meidän likojamme.
Kierrättäessä luonto kiittää, kulutamme vähemmän uusiutumattomia luonnonvaroja ja kulutamme vähemmän luontoa yleensäkin. Olen iloinen aina, kun löydän ehjää: vaatteita, kankaita, astioita, tauluja tai lamppuja. Kaikkein parasta on, jos löydöllä on vielä tarina, jonka voin jakaa eteenpäin. Niin kuin nyt oli! Vielä jään etsimään Sarpanevaa, Arabian vuoden 1969 astiasarjaa, Ultima Thulea ja kaikkea vanhaa sekä ihanaa...
Erikoinen ja kaunis tuoli, välttämättä ei löydy toista samanlaista. Nyt metsästän sopivan kokoista arkkua tv-huoneeseen ja yhdestä taidan aloittaa huutamisen, eestissä!
Jos onni suosii, on kesällä entisöintihommat taas edessä.
Ei aikaakaan siskot ja veljet, kun saamme ihailla kaunista auringonlaskua ja sorsaemon perheen uiskentelua lähivesistöissä.
Varmana keväänmerkkinä pidän pikkulintujen pesänrakennuspuuhia.
Meillä on männyssä lintumökissä kovat kiireet, talitintti puolisoineen on puuhissa. Saapi Hugo kesän alussa ihmeteltävää, kun pienet linnunpoikaset opettelevat lentämään! Mahtaako olla samaa sukua ja sukukuntaa nämä tintit, kuin aikaisempina vuosia pesineet? Ovat niin kovin varmoja omistusoikeudestaan....
Hietsun kesäkirppistä odotan oikein innolla, saatamme lähteä jopa myyntihommiin, kun oikein innostumme! Asenteella: aikaa on ja kahvia, eväitä, aurinkoa, mukavia ihmisiä ja upea tunnelma!
Samalla asenteella suunnittelen kesän retkeä myös ostajana!
Haaveillaan hyvä alku tulevalle viikolle!
Kommentit
Lähetä kommentti