Kellarin aarteita

Lustigit, mummini oikealla

Käytin tänään loskaisen ja sateisen aamun hyväkseni siirtymällä kellarin uumeniin.

Miten paljon sitä tuleekaan säilöttyä tavaraa, jota ei tarvitse laisinkaan?

Paljon laitoin Fidan kuormaan, mutta paljon löysin sellaista, mitä en muistanut olevankaan...

Päätin säästää kassillisen marimekon vauvan ja pienen lapsen vaatteita, niitähän ei ajan hammas puraise, eihän? 

Sitten löysin laatikollisen vanhoja kuvia, menneistä sukupolvista ja nykyisistä - omista lapsista on taidettu räpsiä monta sataa muistoa ja unohdettu sitten laatikkoon. Onkohan sitä joskus vaivannut jonkinlainen kiire näiden neljän kanssa, kun en ole valokuvia ehtinyt lajittelemaan? Ihanalta tuntui löytää huolettomia tunnelmia lattialeikeistä vauvan kanssa, ensimmäisestä pyörästä, lumikasan kuninkaasta ja uimarannoilta... Kuvista huokui kiireettömyys.

Olen ollut onnellisessa asemassa, sillä olen saanut kasvaa jokaisen lapseni kanssa koululaiseksi saakka kotona. Olemme toki kerhoilleet ja käyneet eskarin, mutta päivät ovat olleet pääsääntöisesti kiireettömiä auringon ja rakkauden täyttämiä lastenehdoilla päiviä. 

En koe, että olisin menettänyt jotain kotona ollessani, päinvastoin olen saanut niin paljon!


Kellarinaarteista löytyi myös tämä kuva äidistä ja lapsesta.
En tunne heitä, olen ostanut tämän joskus antikvariaatista, kuvan tunnelman tähden.

Pulleaposkinen ja vaaleatukkainen tyttö on varmasti ollut äidin silmäterä. 

Vanhoissa kuvissa on niin paljon arvokkuutta. Kuvat olivat kalliita ja niihin pukeuduttiin arvokkaasti. Kuinka onnellisia me saammekaan olla tänä digiaikana, kuvia saa räpsiä niin paljon kuin sielu sietää ja sitten tietokoneella valita parhaimmat otokset. Muistojen ja tunnelmien kuvaaminen on niin paljon helpompaa... Jäin miettimään, että olenko kuvannut tarpeeksi lapsia, aviomiestäni, vanhempiani veljiäni, ystäviäni, ylipäätänsä kaikkia rakkaitani. Nyt on otettava kuvat, joita sitten vanhana kiikkustuolissa katsellaan kaiholla - muistellen mennyttä ruusunpunaista ja auvoista nuoruutta!

Löysinpä ruokaohjekirjojani, joiden luulin jo kadonneen iäksi. Sain huoahtaa helpotuksesta, löytäessäni kirjan, josta tein paljon herkkuja isompien lasteni ollessa pieniä. Päiväunien aikaan oli ihana kokeilla kaikenlaista ja voi sitä riemua, kun lapset heräsivät hyvien leivonnaisten tuoksuun. Tänä keväänä saankin ilahduttaa koulusta palaavia tuoksuvilla uusilla herkuilla, suolaisilla ja makeilla! Ihanaa, uutta!!

Haluan jakaa myös sinulle, uskollinen lukijani, yhden parhaimmista tarjottavista näin kevään ja kesän tullen:

Kalifornialainen kasvispaistos

2 dl silputtua sipulia
2 dl kuutioitua punaista paprikaa
3 1/2 dl viipaloituja herkkusieniä
3 1/2 dl kesäkurpitsaa pieninä kuutioina
1 murskattu valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
6 munaa
runsas 1 dl kahvikermaa
3 1/2 dl vahvaa juustoraastetta
325 g tuorejuustoa sentin kuutioina
5 dl vanhaa vaalea leipää sentin kuutioina
1 1/4 tl suolaa
1 maustemitta vastajauhettua mustapippuria
voita vuoan voiteluun

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele irtopohjainen vuoka .
Kuullota sipulia, paprikaa, sieniä , kesäkurpitsaa ja valkosipulia öljyssä 4-5 minuuttia, kunnes ne ovat melkein kypsiä. Jäähdytä kasvikset.
Vatkaa munien rakenne rikki isossa kulhossa ja sekoita joukkoon kerma. Lisää molemmat juustot, leipäkuutiot, suola, pippuri ja kasvisseos. Kaada seos vuokaan ja paista tunti eli kunnes seos tuntuu kiinteältä. Anna jäähtyä 15 minuuttia ja kumoa paistos. 
Tarjoa lisänä vihreää salaattia ja savukinkkua ohuina viipaleina.

Tässä tarkka ohje, itse olen tehnyt tätä piirakkaa vaihtelemalla kasviksia (keitettyä perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia). Leipänä olen kuutioinut viljaisia paahtoleipiä (paahdettujakin, jos niitä on jäänyt aamupalalta).

Tämä piirakka on parhaimmillaan, kun saatavilla on uusia ihania kasviksia ja paistos maistuu kylmänäkin hyvältä, joten sitä voi tehdä myös kevään ja kesän juhliin =)

Olen innokas käsityöihminen. En oikeastaan koskaan istu paikoillani tekemättä jotain käsilläni. Kellarinaarteena löysin vanhan pitsikirjan. Olen luvannut itselleni, että teen vain yhden pöytäliinan vielä ruokapöydällemme....

Nyt taitaa käydä niin, että tänä kesänä syntyy vielä toinen liina - romanttisia ruusuja en pysty millään vastustamaan!

Olen saanut taas kaksi kupillista kahvia kulumaan ajatuksien parissa.

Lapset ovat kotiutuneet maailmalta, pian on aika iltatouhujen.

Tänään meillä herkutellaan pitaleivillä.

Toivon sinulle oikein aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!