Lastensairaala

Pitkästä pitkästä aikaa perustin eilen lastensairaalan.
Yksi oksentaa, yhdellä on kuumetta ja yhdelle vain hirvittävän kova flunssa ilman kuumetta. 

Aamulenkin jälkeen olenkin tänään pian pessyt kaksi koneellista pyykkiä, lakanat ja peitot olivat aamulla oksennuksessa. Onneksi tuulee ja on kuivaa, saan pyykit narulle raikkaaseen ilmaan tuulettumaan.

Tapasimme aamulla Hugon kanssa niin ihania koiria. Rantametsässä oli oikein vapaina juoksevien koirien vaellus. Niiden iloa toistensa seurasta on ihana katsella, koirat kun näyttävät onnellisuutensa koko kehollaan. Täytyy sanoa, että nautin hetken huolettomuudesta.

Aina sitä miettii äitinä, kun lapset sairastavat, vaikkakin ihan tavallisia virustauteja.

Ensimmäisen kerran jännitimme kolmannen lapsemme kanssa kouluun pääsemistä. Luokan toisille pojille oli ilmoitus hyväksymisestä tullut jo maanantaina... huoli näkyi pojan kasvoilta: mitä jos ei pääsekään samaan kouluun muun jengin kanssa? Voi sitä helpotuksen huokausta, kun soitettuani koulusihteerille, saimme tiedon hyväksymisestä. Niin siis pienestä pojastani tulee yläkoululainen ensi syksystä alkaen.

Sellaistahan tämä elämä on, lainassa nuo lapset meillä ovat. Me saamme antaa heille mahdollisimman hyvät eväät matkaa varten, kunniatehtävä mielestäni.

Löysinpä facebookista hyvät ohjeet perheitä ja ihan oikeastaan kaikkia varten, sinkkuja ja parillisia.

1. Ajattele ensin toista, sitten itseäsi

Meille äideille tämä taitaa tulla synnytyksen mukana lahjana. Äitinä ajattelen ensimmäisenä lapsiani, heille haluan antaa parhaimpani ja kaikkeni. 

Muistan omasta lapsuudestani iloinneeni kerran oman äitini puolesta, kun hän sai upeat uudet työvaatteet ihan itselleen (hän oli menossa messuille edustamaan yritystä, jossa työskenteli). Muistan sen onnen tunteen, äidille kerrankin jotain uutta ja hienoa. 

Isoäitini kertoi aikoinaan tehneensä omasta takistaan vaatteita omille pojilleen. Hän taisi tehdä kolmea työtä parhaimmillaan ja neuloi sekä nypläsi että leipoi tilauksesta. Hän teki kaikkensa kolmen poikansa puolesta.

Niin me äidit toimimme, annamme lapsillemme kaikkemme ja vähän enemmänkin. Unohtaen usein itsemme.

2. Puhu rakkaudella

Kuinka usein hermostun turhasta ja annan sen kuulua puheestani. Katuen jälkikäteen.

Olen näiden kahdenkymmenen vuoden aikana opettelemalla opetellut löytämään rakkauden äänen kaikenlaisiin tilanteisiin. Lapseni ehkä myöhemmin (toivon niin ainakin) muistelevat minua rauhallisena ja hyvänä äitinä.

3. Kerro totuus

Valkoiset valheet ovat valheita. Olen yrittämällä yrittänyt opettaa puhumaan totta ja aina totta. Joskus meillä on ollut vaikeuksia puolin ja toisin, mutta hyvin tämä on pääsääntöisesti onnistunut.

4. Hyvät tavat kunniaan

Olen saanut aina iloita lasteni upeasta käytösestä. Minun ei ole tarvinut pelätä heidän käyttäytyvän huonosti missään. He ovat oppineet kuuntelemaan, kättelemään ja käyttäytymään tarvittaessa, kotona on saanut päästellä sitten höyryjä ihan vapaasti. Olen voinut luottaa heihin kaikissa tilanteissa, uusissa ja ennen kokemattomissakin. 

5. Tee oikeita valintoja

Valintojeni oikeuden määrittelevät lapseni sitten, kun olen vanha ja seniili. Ehkäpä he silloin viimeistään miettivät ratkaisujani ja niiden hyvyyttä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että parhaani olen yrittänyt ja yritän niin kauan kuin jonkinlainen järki päässäni hyrrää.

6. Ole rohkea

Niin - äitinä, vaimona ja ystävänä. Olen niin kovasti yrittänyt tartuttaa lapsiini rohkeutta, jota minusta itsestäni on puuttunut. 

7. Suojele sydäntäsi

Haavoittuvin lihas - arpeutuminen on niin kovin hidasta ja kivuliasta. 

Neuvona omilleni olen antanut, etteivät antaisi kenenkään haavoittaa omaa sydäntään. Olen toivomalla toivonut lapsistani jokaiselle haarniskaa ympärille suojelemaan pahalta. Heille toivon, niin kuin äidit ennen minua ja minun jälkeeni, helpompaa ja kivuttomampaa elämää.

Kunpa heidän sydäntään ei kukaan haavoittaisi!

8. Anna anteeksi - sydämestäsi

Meille ihmisille taitaa olla tyypillistä antaa anteeksi, unohtamatta kuitenkaan. Tuloksena on valtava kivireki, jota vedämme perässämme kunnes se romahtaa tai räjähtää, tuhoten itsemme ja ympärillämme olevat läheiset ihmiset.

Anna anteeksi - sydämestäsi ja unohda saman tien sinua kohdannut vääryys.

Kun anteeksianto tulee suoraan sydämestä, sen kuulee äänestä ja siitä vapaudesta, joka anteeksiantoa seuraa. Helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton!

9. Tee aina parhaasi

Äitinä, vaimona ja ystävänä olen yrittänyt parhaani. En varmasti ole onnistunut aina, mutta kuitenkin olen yrittänyt.  Joskus vain minusta itsestäni tuntuu, että vaikka kuinka yritän parhaani ja teen niin hyvin kuin vain voin, en kuitenkaan onnistu. 

Yhtälö parhaan tekemisen ja onnistumisen kanssa on joskus aivan mahdoton. Omaan itseen pettyminen on musertava tunne, jonka kanssa on vain opittava elämään.

10. Ole kiitollinen

Elämä, perhe, ystävät on sinulle räätälöity ja juuri sinulle annettu. Sitä pitäsi aina muistaa kunnioittaa ja olla kiitollinen kaikesta mitä meille on varattu.

Tiedän ihan omasta kokemuksestani, ettei aina ole pientä hitustakaan kiitollisuutta mielessä vaikeuksien kohdatessa. Jälkeenpäin sydämen ja mielen täyttää kuitenkin aina kiitollisuus, elämä kantaa sittenkin.

Haluan lainata vielä pätkän kirjasta Hedelmäsalaattia:

"Jumala vastasi: Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä koskaan voisi hylätä sinua. Näet vaikeiden ja kärsimysten aikoina vain yhdet jalanjäljet, koska kannoin sinua silloin käsivarsillani."

Tämän lauseen avulla olen selvinnyt monesta mutkasta , toivottavasti siitä on sinulle apua...