- lisäksi ajatuksia nuorista, raparperipiirakasta ja työyhteisöistä, melkoista sekametelisoppaa tänään =)
Sain taas tänään tehdä aamulla havaintoja kevään nopeasta etenemisestä. Heräsimme ensimmäisen kerran ennen neljää mustarastaan konsertointiin.
Lenkkeilin Hugon ja mieheni kanssa metsäisellä rantatiellä ja kallioilla. Annoin koirani juosta vapaana ja nauttia ihanista tuoksuista kivien ja kantojen välissä. Taisi haistella saaliita itselleen, mäyräkoira kun on!
Nuorien heinien vaalean vihreät versot olivat uskomattoman kauniita. Näimme joutsenpariskunnan jo uiskentelemassa läheisen saaren rantavedessä!!
Pihaa ehdin myös haravoimaan... raparperin pulleat ja punertavat versot olivat nousseet mullan päälle. Harmi, että vielä ne täytyy peittää, yöllä on aivan liian kylmää ja jos sitä luntakin vielä saadaan tupaan..
Suussani maistui jo ranskalainen raparperi-mansikkapiirakka. Sitä meillä taitaa koko perhe odottaa! Kesällä se, omatekoiset munkit sekä sima ovat varmaa kahvipöydän tarjottavaa =)
Tänään vanhin pojistani aloitti yo-kirjoitukset. Oli ilo huomata aamulla, kuinka lapsellani oli varma olo. Itse taisin jännittää kaikkia kokeita niin paljon, etten tutkinnon alkaessa ensimmäisien minuuttien aikana osannut edes lukea kokeen kysymyksiä.
Nykyisin koululaiset ja opiskelijat ovat jotenkin niin paljon valmiimpia kuin silloin joskus itse olin. Varmalla otteella tehdään lopputöitä, annetaan näyttöjä osaamisesta ja valmistaudutaan ylipäätänsä tuleviin haasteisiin työelämässä.
Minusta tuntuu, että ympärilläni oleville nuorille on annettu roppa kaupalla itsetuntoa enemmän kuin minulle koskaan.
Yhteiskunnan haasteet nuorille ovat niin kovin erilaisia kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten. Tosin asenneilmastokin on muuttunut.
Ensimmäinen koulutusala ei varmasti ole tämänpäivän nuoren viimeinen, vaan hän kouluttautuu useampaan eri ammattiin mahdollisesti jo ennen kuin työllistyy kunnolla. He ovat tosin valmiita siihen! Eivät he edes ajattele tekevänsä samaa työtä eläkeikään saakka, niin kuin minä taisin ajatella aikoinani...
Mielestäni tämän päivän Suomessa on erityinen haaste nuorelle sen ensimmäisen koulutustavastaavan työn löytyminen. Olen läheltä saanut seurata, kuinka nuorelta ammattiin valmistuvalta vaaditaan melkeinpä samaa osaamista kuin jo virassa 40 vuotta olleelta. Ei ole hirveän kannustavaa hakeutua tällaisten tyrannien työyhteisöön!
Nuorissa on kuitenkin tulevaisuus ja vanhempien työntekijöiden tehtävä työpaikoilla on ehdottomasti ottaa ilolla vastaan uusi ja tuore työntekijä!
Hänellä saattaa jopa olla paljon annettavaa työyhteisöön: omaa nuoren energiaa, ajanmukaista tietotaitoa ja ylipäätänsä innostusta, joka saattaa olla kauan samaa tehneillä hukassa! Uusi ei ole uhka, vaan hän on mahdollisuus koko yhteisölle - tervehdyttäjä!
Huomasin viikonlopun tuoksinassa, että minulla ei ole itselleni tehtynä juhlaliinaa. Lapsille on jokaiselle tehnyt "kapiona" liinat, mutta itseni olen jättänyt laskuista pois.
Nyt piti vain valita hyvinkin helppo malli, etteivät silmäni rasitu liikaa - koukkuamisesta!
Antakoon viikonloppuna saamani ruusukimpun kukka ilahduttaa sinua tänään!
Ajatuksia, käsitöitä ja havaintoja taas toisen kerran...
Kiitos, että jaksoit lukea tekstiäni
tänäänkin!
Kommentit
Lähetä kommentti